perjantai 31. elokuuta 2012

"Kyllä pitäisi enemmän toimittaa"

Olen luullut olevani supernipo nyrpistellessäni ylipitkille riveille ja epäonnistuneille skannauksille (jälkimmäisiä omissakin kirjoissani). En ole kuitenkaan koskaan tajunnut kokea tuskaa nähdessäni samalla sivulla mustavalo- ja värikuvan. Tiistaisessa paneelikeskustelussa Kotiseutukirjallisuuden kymmenen parasta selvisi, että Lassi Saressalo paheksuu syvästi moista ammattitaidotonta taittoa.

Lisäksi, ja ennen kaikkea, hän paheksuu toimittamattomia kirjoja. Tämän hän toi ensimmäisen (mutta ei viimeisen) kerran esiin, kun esimerkkinä kotiseutukirjallisuudesta oli artikkeleista koostuva kotiseutujulkaisu, joissa hänen mukaansa joko ei ole teemaa tai jos on teema, niin on tarpeetonta toistoa. Niinpä Saressalon tuskainen kysymys kuului "Miksi ei toimiteta?". Ymmärrän tunteen, mutta toivon, että Kotiseutuliiton pääsihteeri ei ole niin irti todellisuudesta, ettei tiedä vastausta. Jos harrastajakirjoittajien teksteihin kosketaan varomattomasti ei seuraavassa julkaisussa ole enää kirjoittajia, joiden tekstiä toimittaa.

Suurin arvo, jonka Saressalo tuntui toimittamattomille säläkokoelmille antavan, oli se, että niissä on "etnograafista daattaa" perustutkintojen opinnäytteisiin. Eiköhän kuitenkin olisi parempi, että opiskelijat oppisivat myös lähdeaineiston keruun?

Ottaen huomioon Saressalon aseman hieman ihmettelin hänen heittojaan. Parissa vuodessa kyläkirjan kirjoittanut mies oli tehnyt "sankarityön", joten oliko tarpeen kysyä ääneen "onks hänellä ollut mitään muuta tekemistä". Pitäisikö olla? Onko jotain pahaa kotiseutututkimukseen keskittymisessä?

Maanviljelijän palkitun kirjan yhteydessä Saressalo kommentoi omakustantamista ja epäili rahoituksen onnistuneen "maataloustukiaisten kautta". Varsin asiaton kommentti. Myöhemmin paneelikeskustelussa Reijo Heikkinen sai omakustannuksen kuulostamaan suunnattoman työläältä Y-tunnuksineen. Ilmeisesti hän yritti tehdä sillä rahaa, mikä ei ole jokaisen/järkevän kotiseutukirjailijan tavoitteena. Emmekä me kaikki kulje pakkokauppaamassa teoksiamme sukulaisille ja tuttaville. (Eräät meistä nimittäin ulkoistavat tämän toimen lähisukulaiselle.)
Kirjaesittelyn lopussa oli pari romaania ja paneelikeskustelu aloitettiin keskustelemalla kauno- ja kotiseutukirjallisuuden rajanvedosta. Siinä ei päästy hedelmällisiin tuloksiin ja sitten keskustelu hyppi ees ja taas tuottamatta suurempia helmiä. Mieleen jäi kirkkaimmin Reijo Heikkisen toteamus, että "vaikka luullaan, että suomalaiset ovat erityisen kotiseuturakkaita, niin kyllä Kiinassakin on kotiseututunnetta". Jätti sanattomaksi, mutta illalla muistelin vuoden 1993 ekskursiota Iso Britanniaan. TKK:n henkilökunnan edustaja yllättyi, kun selitin hänelle Skotlannin olevan kuuluisa lohen pyynnistä. Hän oli luullut lohta kalastetavan ainoastaan Suomessa.

Kotiseutukeskeisyys voi joskus mennä överiksi.

Ai, niin. Saressalon mukaan on aivan typerää julkaista kuvia, joilla ei ole kontekstitietoa. Yllä SLS:n Flickr-kansioista: Oidentifierat landskap, Insjölandskap, Oidentifierat landskap.

3 kommenttia:

  1. Kyllä en tykkää toimittaa. Kaksi kirjaa olen toimittanut ja kolmannella uhataan. Mieluummin itse kirjoitan.

    P.S. Sun blogis otsikko on kadonnut jonnekin, ainakin mun näytöllä.

    VastaaPoista
  2. Hävitin blogin nimikyltin toukokuussa. Tarkoituksella.

    VastaaPoista