lauantai 2. kesäkuuta 2012

Vastoinkäymisiä maataloushistoriassa

Minun piti ensi viikolla aloittaa kesäyliopiston kurssi Suomen maatalouden historia, mutta muutama päivä sitten sain viestin, että kurssi oli peruttu "ilmoittautuneiden vähäisen lukumäärän vuoksi". Valitellessani tätä Facebookissa, tuttavieni kanssa ideoimme vetävimmiksi kurssin nimiksi Suomen aatelisen maatalouden historia, Suomen maatalouden vihan ja väkivallan historia tai Suomen maatalous talvisodan aikana. Viimeksi mainittuun tuskin olisi saatu kulumaan kahta viikkoa.


Koska en kurssille päässyt, pitää jatkaa itseopiskelua. Inrikes tidningar julkaisi numeroissaan 7.3, 10.3 ja 14.3.1785 kolmessa osassa kirjeen Ruotsin puolelta. Kirjeen kirjoittaja Carl Otto von Poll oli huolissaan Suomen maataloudesta, josta hänellä oli 7 vuoden kokemus, ilmeisesti Pohjois-Pohjanmaalta. Hänestä onnen avain olisi siinä, että viljan leikkuussa siirryttäisiin sirpistä viikatteeseen. Tässä paljastuu aukko tietämyksessäni, sillä tunnen vain Satakunnan, jossa vielä 1800-luvullakin leikattiin vilja sirpillä. Ilmeisesti Ruotsin puolella ja mahdollisesti osissa Suomea oli käytössä viikate?

Kirje on liian pitkä leikattavaksi ja liimattavaksi kuvina eikä pikaisesta puhtaaksi kirjoituksestakaan voi ahtaa tähän kuin kuvauksen sadonkorjuukustannuksista ja -käytännöistä sekä erään kirkkoherran yrityksestä muuttaa pitäjänsä tapoja Etelä-Suomesta tuotetuilla työntekijöillä..
Ingen lärer kunna twifla, at ju Finska Bonden af allo hjerta och hog skulle sig önska så sin åker på kortare tid och med mindre kostnad afbärgad, än nu werkeligen sker,[...] Han måste gihwa, jämte maten, hwarje skärare för hwarje dag en kappe säd, af det slaget som skäres, som gör en hederlig förtjenst åt arbetare; hwarföre där ock finnes mycket inhyses-folk, hwilka med sin handskära mästdels hinna sig förskaffa så mycken säd de året öfwer behöfwa, och taga ej eller därföre års-tjenst, om icke Husbönder wilja emottaga både man och hustru och stundom flere barn, som en ojäfaktig erfarenhet intygar. Stånds-personerne önska alla med en mund den tidepunkt, at om möjeligt wore så bortlägga handskäran, för den stora kostnad skull och utdrägt wid bärgningen; men den önskan blir wäl icke upfyld, om ej folk på längre tider förskrifwas ifrån de orter där lie nyttjas. Flere anmodade ock werkeligen mig förskifwa Swenskt folk med liar, men för Språkets skull möter därwid någon olägenhet. En berömlig och omtänkt Kyrkoherde, 4 mil Norr om Uhleå Stad, förskref för flere år sedan 2:ne karlar ifrån Södra delen af Finland, hwilka han nyttjada 2:ne år å rad, at med lie afbärga sin säd, i det glada hopp at därigenom icke allenast upmuntra utan wänja sine Sockneboer at aflägga skäran och gripa til lien; men alt blef förgäfwes, gamla wanan war för starkt inrotad.
Von Poll mainitsee muutamia muitakin tietoja Suomen oloista
I Kemi Socken af Österbotten bruka flere men spade, i stället för annan åker-redskap, gräfwa sin åker, det de ock aldeles med beqwämlighet kunna göra, emedan deras åkerlappar äro ganska små; hinna således ock skörden med handskära förrätta. Det är ganska wäl at åkern därigenom blir handterad som et kryddgårds-land, och hwarefter följakteligen bättre skörd kan wäntas; men huru wil sådant låta sig göra där någorlunda widlyftig åker finnes, om icke landet som et China wore befolkat? [...] Efter handskäran lämna Finnarne ganska hög stubb qwar lika så Liflänska Bonden, antingen at lindra mödan, eller af förment huhållning, under namn af åkerns lön (pellon palka), hwarigenom halmen blir kort.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti