keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Eilen tähän aikaan

Mennyt palaa pätkittäin mieleen. Eilinen lounaskeskustelu työkavereiden kanssa alkoi siitä, että kysyin aikoiko Helsingissä asuva A osallistua päivän juhlallisuuksiin. Tästä päästiin Helsingin perustamiseen, johon Englannissa syntynyt B yhdisti Pietari suuren ja tarinan suosta. Yritin vikistä, että hän oli sekoittanut Pietarin ja Helsingin, mutta en tiedä menikö jakeluun. A tarjosi korjaukseksi Pietari Brahea ja yritykseni saada Kustaa Vaasa juttuun mukaan oli tuomittu epäonnistumaan.

Pöytään päästyä aiheena oli autot ja lastenturvaistuimet. Mutta jotenkin päädyttiin digitoituihin kirkonkirjoihin, kun B kysyi millä varoilla niitä verkkoon laitetaan. Pidin miniesitelmän, joka kattoi suomalaisen tilanteen ja kursorisesti amerikkalaisen.

Tästä (tai jostain muusta ja kirkonkirjojen digitointi seurasi tätä... mutta jatketaan) työkaveri C muisti, että harrastan sukututkimusta. Hän paljasti itsekin aloitellensa ja kysyi josko olin käyttänyt "sitä sivua" ja saanut tuloksia. Pienen haarukoinnin jälkeen selvisi, että C tarkoitti MyHeritage-sivustoa, ja hänen käsityksensä sukututkimuksesta oli haut toisten tutkimuksista. Olisin voinut pitää esitelmän sukututkimuksen aloittamisen oikeista askeleista, mutta keskustelu hyppäsi muualle.

Ja loppui ikävästi aiheeseen Suvivirsi, josta mielipiteet jakautuivat 2-2 ja joku taisi pahoittaakin mielensä. Aiheesta kiinnotuneiden kannattaa lukea Tuomas M. S. Lehtosen teksti, vaikka se päätyykin minun näkökulmastani väärään lopputulokseen.

Aika lähteä lounaalle. Vaihteeksi yksin.

3 kommenttia:

  1. Luin tuon Lehtosen tekstin, joka mielestäni oli mnipuolinen ja asiallinen. Mnusta se ei päätynyt oikeastaan mihinkään "lopputulokseen", oli ennemminkin esittely. Mikä sinua siinä harmitti?

    VastaaPoista
  2. Kyllä, Lehtosen teksti on selvitys eikä kannanotto. Taisin lukea sen värittyneillä silmälaseilla, sillä Google tarjosi kirjoitusta ennen Kirkko & Kaupunki -lehden jutun, jossa Lehtoselta on lainaus "Suvivirsi on hieno yhdistelmä yleiseurooppalaista ja pohjoista suomalaista kulttuurista perimää. Olisi todella sääli, jos näin jännittävä ja kiinnostava teksti kadotettaisiin."

    Tällä taustalla Lehtosen artikkelissa kiinnitin huomiota kohtiin, joissa tuotiin esiin virren epäkristillisempiä aspekteja. Omissa (fundamentalistisissa) aivoissani kyseessä on ev. lut. kirkon virsi, jolla ei ole valtiollisissa kouluissa muuta paikkaa kuin uskonnontunti.

    "Me" emme ole enää sama "me" kuin 1900-luvun alkupuolella.

    VastaaPoista
  3. "Me" emme ole samaa mieltä kanssasi! Nimim. "Me" :)

    VastaaPoista