keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Museot ja valokuvat

Tässä olisi voinut olla Kuopion korttelimuseosta tyypillinen blogiraportti "sitten siellä oli sitä" ja "sitten siellä oli tätä". Mutta tapahtui lauantaipäivänä, että museossa oli suuret juhlallisuudet ja kuuloetäisyydellä minusta kävijä kysyi järjestäjiltä josko sopii ottaa valokuvia. Ensimmäinen vastaaja totesi "tottakai, saadaan sanaa eteenpäin" tai jotain senkaltaista. Pienen tauon jälkeen harmaa kesäpuku sai äänensä avattua ja totesi "paitsi, jos julkaistaan, silloin tarvitaan museon sääntöjen mukaan lupa."

Aspekti, jonka olen aktiivisesti(?) unohtanut sitten Vankilamuseon kokemusten. Tuolloinhan kysyin julkaisulupaa, sillä tarkoitukseni oli käyttää ottamiani kuvia Tavarantasaajat-kirjassa. Sain luvan, mutta samalla sapiskaa siitä, että olin ilman lupaa käyttänyt kuvia blogissa. Julkaisua kun on sekin.

Miten onkaan päässyt livahtamaan mielestäni? Satunnaisesti olen vaivautunut kysymään kuvauksen luvallisuutta ja jos vastauksessa on salamakiellon lisäksi sanottu jotain "omasta käytöstä" on se hulahtanut ohi korvieni.

Mutta ei siis korttelimuseossa, johon päädyin teknisen syyn (taidemuseo kiinni näyttelyvaihdon takia) takia sunnuntainakin. Kysyin lipputiskin pojalta asiaa ja hän tarkisti oven takaiselta assistentilta ja kyllä, itseltään yli-intendentiltä pitäisi saada lupa. Missä vaiheessa minä ajattelin, että pitäkää museonne ja menin pihakeinuun ottamaan aurinkoa.

Minun puolestani museot saavat määrätä asiat niin kuin parhaaksi näkevät. (Vaikka en ymmärräkään mitä riskiä on ei-kaupallisella kuvajulkaisulla.) Mutta säännöt saisivat olla lipputiskillä esillä niin, että ne ovat tiedossa niillekin, jotka eivät erehdy kysymään. Tai niille, joille ei tulisi mieleenkään, että museossa otettuja kuvia saa katsella vain yksin ja peiton alla.

Verkosta löytyi aiheesta parin vuoden takaa Nina R:n kirjoitus opettajan näkökulmasta ja verkkokeskustelua.


P.S. Kuopion museossa otin muutaman valokuvan enkä muistanut/erehtynyt kysymään julkaisusta mitään. Yllä poseeraan Vaatteet waroja myöten -näyttelyn testauspisteessä, jossa oli kiitettävästi huomioitu aikuiset. Museosta jäi hajanainen kuva, jossa pohjanoteerauksena luonnottoman teollisuuskarjanhoidon puolustaminen syöpäläisten vähentymisellä.

6 kommenttia:

  1. Tämä on aika jännä juttu, koska nykyään julkaiseminen on huomattavasti häilyvämpää kuin joskus ennen, kun kuvat päätyivät joko lehden sivuille artikkeleiden kylkiin tai sitten kotialbumeihin. Omia valokuvia (ja siten usein myös museovierailulla näpsittyjä kuvia!) julkaistaan nykyään tosi paljon blogeissa eikä kirjoittajille varmaan usein tule mieleenkään, että niiden julkaisuun pitäisi kysyä lupa etenkin jos kuva on itse otettu eikä siinä esiinny ihmisiä. Ja mitenkäs sitten esimerkiksi Facebookissa julkaistut kuvat? Ovatko ne julkisessa vai yksityisessä käytössä, jos ne näkyvät siellä "ainoastaan" usealle sadalle Facebook-kaverille? :)

    VastaaPoista
  2. Luulisi että kuvien julkaisukielto on lähtenyt suosituista museoista, jotka myyvät näyttelynsä kuvia. Se sijaan pienille museoille luulisi olevan pelkästään plussaa että heidän näyttelystään leviää kuvia. - Ihan eri asia on tietysti salamakielto.
    Tekijänoikeutta käytetään minun mielestäni paljon väärin. Minulla ei ole tekijänoikeutta omistamaani esineeseen, eikä käytännössä yleensä myöskään sen esineen tekijällä. Mutta esimerkiksi suuret lehtitalot ryöstävät tekijänoikeuden valokuvaajiltaan, mikä on juuri tekijänoikeuden pahimmanlaatuista väärinkäyttöä.

    VastaaPoista
  3. Salama ja jalusta on useimmiten kielletty, joko esineitä vaurioittavina (ensinmainittu), muuta yleisöä häiritsevinä tai sitten vain "julkaisutasoisten" kuvien oton estämiseksi. Itse asiassa en tiedä mikä niistä tärkein on, kielletty mikä kielletty. Urani hamassa alussa ehdin toimia joskus myös museovalvojana ja huomautella monet kerran salaman käytöstä.

    Digikuvat- ja filmit hukuttavat meidät joka tapauksessa pian alleen.

    VastaaPoista
  4. Minusta kuvauskielto on käsittämätön, enkä oikein usko että sillä edes voi olla laillista perustetta. Muistini mukaan tästä keskusteltiin takavuosina liittyen kapupassa valokuvaamiseen. Kaupat kait tulkitaan julkisiksi tiloiksi, eli tiloiksi jonne kuka tahansa pääsee esteettä ja siksi siellä saa myös valokuvata. Miksi museo olisi poikkeus? Mutta luulisi ns. terveen järjen mukaan olevan selvää, että museolle olisi eduksi jos joku vaivautuu ihan vapaehtoisesti markkinoimaan sen näyttelyitä netissä.

    VastaaPoista
  5. Ei voi kuin kompata Tapsaa. Olemattomilla markkinointibudjeteilla toimivilla museoilla, niin suurilla kuin pienilläkin, on täysi työ saada suurelle yleisölle tieto vaihtuvista näyttelyistään. Usein museoammattilainenkin hoksaa toisaalla Suomessa olleen mielenkiintoisen näyttelyn vasta sen jo loputtua! Muistaakseni tämän blogin emäntä kommentoi Sähkömuseo Elektrasta tekemääni juttua sanomalla ettei ollut sellaisesta kuullutkaan - eikä kyseessä todellakaan ole huonosti informoitu henkilö! :-)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista. Kuopion museo ja korttelimuseo tuskin jäävät kaipaamaan näkyvyyttä, jonka täällä olisivat saaneet. Nimittäin kovin paljon kehuvia sanoja ei olisi löytynyt... (Seinälle ripustetut tekstit ja kuvat eivät ole museonäyttely.)

    Salamakielto on täysin ymmärrettävä ja minusta kuvaamisen voi myös kieltää, sillä kyllä se saattaa muita kävijöitä häiritäkin. Ennen blogin pitoa en koskaan kuvannut museoissa ja ihmetellen katsoin kun jotkut kuvasivat niin, etteivät tuntuneet varsinaisesti näkevän mitään.

    Mutta tämä julkaisupuoli on omituinen. Museohan ei ole (käsittääkseni) vastuussa, vaikka tekijänoikeuden alaisia teoksia kuvaruutuun osuisikin. Vankilamuseon yhteydessä kävi ilmi, että olisin julkaisusta joutunut maksamaan, jos kyseessä olisi ollut oikeasti kaupallinen kirja. Eli rahaa siis tavoittelevat, mutta ehkä senkin voisi rajoittaa niihin kunnon välineillä (valaistus, jalusta) otettuihin kuviin?

    VastaaPoista