tiistai 3. huhtikuuta 2012

Porin entisaikaisista kätilöistä

Porin historiansa huolellisesti lukeneet (tai digitoidun kopion tekstihakuun turvautuneet) tietävät, että
Kaupungissa oli ainakin jo v. 1778 myös tutkinnonsuorittanut ja vannotettu kätilö Maria Dahlman. Savenvalaja Sandelinin vaimo oli myös selittänyt olevansa halukas matkustamaan Tukholmaan oppiakseen kätilöntointa.
Lähteenä on tainnut olla Porin kirkonkokouksen pöytäkirja, jota on hyödynnetty myös Suur-Ulvilan historia I:ssä. Kyseisestä paikallishistoriasta selviää, että Dahlmanin koulutuksen oli maksanut pormestari Lars Sacklén ja Dahlman oli palvellut sekä maaseurakuntaa että kaupunkia. Savenvalaja Sandelinin vaimo on nyt ruukuntekijän vaimo Katarina Holmberg, "joka oli kätilöksi kaikin tavoin sopiva". Matkustus-, majoitus- ja koulutuskustannuksiksi arvioitiin 33 hopeataalaria ja näistä maaseurakunta maksoi kolmanneksen.

Lisää tietoa molemmista naisista tarjoaa äskettäin painosta tullut Kirsi Vainio-Korhosen uutuus Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa, joka sisältää kätilömatrikkelin Suomessa toimineista kätilöistä vuoteen 1808. Maria Dahlman (s. 1724) on siihen merkitty miehensä lakeeraaja Mandelbergin sukunimellä aakkostettuna. Dahlman oli suorittanut kätilötutkintonsa Tukholmassa 23.6.1762.

Seuraava porilainen oli Maria Holmberg (s. 24.1.1728 Pori), joka oli avioitunut suutari Arvid Werren kanssa Porissa 26.2.1756 ja toimi Vaasassa suoritettuaan kätilötutkintonsa 12.12.1765 arviolla "hyvä ja riittävä tieto".

Jo edellä mainittu Marian sisko Katarina Holmberg (s. 13.5.1730 Pori) oli käynyt savenvalajansa kanssa papin edessä 3.5.1763. Synnytettyään ainakin 7 lasta oli Katarinalla vihdoin tilaisuus opiskeluun ja tutkinto tuli suoritettua 13.2.1779. Kaupunginhistoriassa hän esiintyy toiseen kertaan, kun Porin palosta jaettiin tontinomistajille korvauksia vuonna 1801. Vainio-Korhonenkin oli noteerannut tontinomistuksen, perustuen meikäläisen (krö-höm) jäljentämään tonttilistaan. (Löytyy SSS:n sivujen lisäksi tämän blogin sekalaisista aikaansaannoksista.)

Dahlmanin tai Holmbergin työuran loppupisteestä ei ole tietoa. Mahdollisesti toinen oli lopettanut vuonna 1798, jolloin Suur-Ulvilan historian mukaan todettiin kätilölle tarve. Mutta kun maaseurakunta ei suostunut osallistumaan kustannuksiin, Porissa ilmeisesti pärjättiin yhdellä naisella. Oliko tämä kätilötutkinnon 4.5.1798 suorittanut porilaisen maalarimestari Grönforsin vaimo Elisabeth (s. 1760), joka löytyy Vainio-Korhosen matrikkelista?

Pari vuotta myöhemmin Katarinan tytär Margareta Lovisa Sandelin (s. 1.1.1764 Pori) suoritti kätilötutkinnon 16.5.1800 tarkoituksenaan toimia Lemun pitäjässä. Varsin pian tämän jälkeen jälkeen Margareta Lovisa löytyy Porista äitinsä luota (RK 1803-1808, RK 1809-1814) ja hän kuoli vuonna 1829 Porissa naimattomana ja 65-vuotiaana. Katarina Holmberg kuoli Porissa vasta kaksi vuotta tämän jälkeen, 94-vuotiaana.

Rippikirjoista en naisia lähtenyt haravoimaan, vaikka olisikin mielenkiintoista tietää, miten suuri osa heistä on hävinnyt jättämättä Hiskin haudattuihin merkkiä kuolemastaan. Ehkä joku alla olevan tapainen lehti-ilmoitus (Inrikes tidningar 26.1.1796) on houkutellut heidät Ruotsin puolelle?

Myös Viaporissa oli kerran paikka auki (Inrikes tidningar 14.8.1798):

Kätilöiden opiskelusta ja työn käytännöistä voitte lukea Vainio-Korhosen kirjasta.

2 kommenttia:

  1. Kirsti Vainio-Korhonen on käyttänyt kirjansa kätilömatrikkelin henkilötietojen lähteenä SSS:n HisKi-tietokantaa. Onko HisKi nykyisin luotettava lähde?

    VastaaPoista
  2. Negatiivinen/skeptinen oli minunkin ensireaktioni tuohon lähdevalintaan. Mutta koska en itse jaksanut hakea edes näitä porilaisia rippikirjoista, niin en voi enää valittaa, ettei Vainio-Korhonen tehnyt vastaavaa työtä isommalle joukolle henkilöitä. Hiski oli hänelle taloudellinen tapa saada taustatietoa. Koska useimmat matrikkelin henkilöt ovat sukunimellisiä, todennäköisesti tiedot koskivat oikeita henkilöitä. Pientä epätarkkuutta todennäköisesti, mutta missäpä ei olisi.

    Sen sijaan en edelleenkään ymmärrä miksei hän käyttänyt laajemmin paikallishistorioita...

    VastaaPoista