Olohuoneeni pinosta poimin luettavaksi Jari Lehtisen kirjan Mielekäs maailman historia eli tarpeetonta tietoa eritoten parhaalla mahdollisella maulla. Siinä oli yli kolme sataa sivua asiallisella rivivälillä. Sujuva ja hauska suomen kieli sai sivut kääntymään suhteellisen vauhdikkaasti ja muutamassa päivässä olin lopussa.
Jos olen ymmärtänyt oikein, Lehtisellä oli käsikirjoitus valmiina jo jokin aika sitten. Hän ei löytänyt kustantajaa ja päätyi julkaisemaan tekstejä blogissaan Tekno-kekon mielekäs maailmanhistoria. Tämän jälkeen tie kovien kansien väliin avautui. Logiikkaa en aivan ymmärrä, mutta lopputuloshan on merkittävin asia.
Kirjan otsikossa kannattaa kolmea ensimmäistä sanaa enemmän kiinnittää huomiota viidenteen ja kuudenteen. Kyse ei ole kokonaiskuvaa luovasta tekstistä vaan rehellisestä tekstikokoelmasta, joka esittelee Lehtisen keräämiä kummallisuuksia maailmalta. Tätä lähtökohtaa Lehtinen selvittää alkusanoissaan.
Osa tarinoista oli mielenkiintoisia. Osa tuntui käsittelevän ihmisiä, joilla oli aitoja henkisiä ongelmia, enkä itse nähnyt niiden ihmettelemistä suuremmalle yleisölle tarpeelliseksi. Makuasia, tietenkin. Kuten myös nipotus siitä, että valtaosa tapahtumista olivat Britanniasta tai Amerikasta, mikä asettaa kirjan pääotsikon vielä oudompaan valoon.
Aivan loppupuolen kuolintapauslistasta tuli mieleen Horrible histories Stupid deaths -sketsit. Joista en ole koskaan välittänyt
Kirjan viimeisillä sivuilla on juttukohtainen lähdeluettelo, josta tekijälle papukaijamerkki. Se kuitenkin paljasti, että useimmilla kertomuksilla oli vain yksi lähde eli kyse oli tosiaankin juttujen yhteen tuonnista enemmän kuin kirjoittajan tutkimuksista. Rehellistä ja reilua olla tässä läpinäkyvä. Itseäni on pänninyt jo vuosia Juha Vuorelan blogi, jossa ihmiskohtalotarinat tuntuvat putoavan totuuteena taivaasta. Lisäys 8:35: pänniminen siis koskee vain lähdemainintojen puutetta.
Vuorelan blogin lisäksi seuraan ihmiskohtalotarinointia jokseenkin säännöllisesti amerikkalaisessa podcastissa Stuff you missed in history class. Podcastin tekijät rupattelevat luontevasti käsikirjoituksensa läpi ja ovat selvästi hakeneet tietoa. Mukava esitystyyli paikkaa toisen käden tiedon toiston miinuspisteet, aivan kuten Lehtisen kirjassakin.
Stupid Deaths on just parasta xD Ne pätkät ovat antaneet niin paljon ideoita yhteen tulevaan livepeliini, et mie kyl ihan rakastan niitä. Asiasta tietenkin voidaan olla eri mieltä, mut mie tykkään kyl oudoista kuolemista.
VastaaPoistapitänee varmaan lainata tuo kirja ;)
~Maiju/Amal
Voi Kaisa,
VastaaPoistaMä olen yksinkertaisesti liian laiska niiden lähteiden kanssa.
Halutessaan ne tiedot saa minulta, mutta en lupaa jatkossakaan niitä automaattisesti syystä, että A) en muista, B) en jaksa tai C) muu syy.
Fiktiota blogissani ei ole ellei sitä ole erikseen kerrottu.
Maiju, eri maku tässä asiassa.
VastaaPoistaJuha, olin ymmärtänyt, että kyse oli linjapäätöksestäsi/tyylivalinnasta. Niin tai näin, eri "maku" tässä asiassa ja sehän ei maata kaada.
Täytyy muistaa mainita asiasta välillä, sillä jollekin omaa sukuaan tutkivalle voi tuo lähdeviite olla hyvinkin tärkeä.
VastaaPoista