Arkistotestaus: SLS

Koskaan en (muistaakseni) ole valmistautunut arkistovierailuun yhtä huolellisesti kuin tähän viime viikkoiseen. Oli Källanin vanhasta numerosta kuvin varustettu käyntiopas ja verkkosivujen arkistoluettelosta pitkä lista kiinnostavia arkistoyksikköjä. Olin henkisesti valmis istumaan arkistossa koko päivän. Ja myös siihen, että olin (taas ja kuitenkin) mokannut.

Jep. Paikalle päästyäni selvisi, että verkkoluettelossa oli jäänyt huomaamatta rivi

Joka - ilmiselvästi - tarkoittaa, että kyseinen yksikkö oli sijoitettu Kansalliskirjastoon. Olisihan tämä pitänyt täysijärkisen ihmisen ymmärtää, mutta meitä toheloita ajatellen aukikirjoitus olisi kiva juttu. Varsinkin, kun etusivulla kutsutaan paikan päälle ja ainoana esteenä mainitaan, että joihinkin arkistoihin tarvitaan erillislupa. Haa, olisi pitänyt lukea tämä sivu.

Arkistokäyntini supistui siis verkkosivuja ripauksen yksityiskohtaisempien luettelojen selaamiseen, mikä vakuutti siitä, ettei ollut tarvetta lähteä Kansalliskirjastoon. (Jonka arkistosta sain kerran niin töykeän vastauksen, että se ei ole tällä vuosikymmenellä testauksen kohteena.)

Aikani istuttuani ja hyppyytettyäni minua auttanutta nuorta miestä, rohkaistuin kysymään Georg Lutherin arkistoa, joka tuntui liian tuoreelta koskettavaksi. Arkistoluettelon pitkistä sukunimilistoista löytyi yllättävän vähän minulle merkittäviä nimiä, mutta muutama kuitenkin ja päädyin tekemään vierailuni ainoan varsinaisen tilauksen kolmesta mapista.

Materiaalin järjestäminen sukunimien mukaan on simppeli ratkaisu. Mutta avioliittojen myötä mukana oli tietenkin muita nimiä. Onnekseni yksi itseäni kiinnostava oli Herkepaeus-paperien joukossa. Eräs sukututkija oli 1980-luvulla tutustunut Elisabet Steenille (s. 31.8.1680) pidettyyn hautapuheeseen ja innostunut siinä identifioidusta isän äidistä Maria Herkepaeus. Oliko Martinus Thomae Steniuksella ollut toinenkin vaimo? Lutherilta tuli kysymykseen melko suora tyrmäys. Hän huomautti, etteivät muiden lähteiden vuosiluvut sovi ehdotelmaan ja lisäksi hautapuheen toinenkin isoäiti oli virheellinen eli tieto ei kovin luotettavaa. Opetuksia: 1700-luvun hautapuheista voisi saada tietoa 1600-luvun sukulaisuussuhteista. Tai sitten ei.

Tirkistelyltä tuntui lukea sukututkijoiden Lutherille lähettämiä kirjeitä. Katsokaa nyt esimerkiksi tätä alla olevaa. Heh-heh, selvästi sukututkimuksessa täysi aloittelija.