Krunikassa perjantaina

Perjantaina puhuin vartin verran yleisön edessä.

Muuten Tutkijoiden ääni ja sähköiset aineistot -finaali oli ihan mukava ja osittain informatiivinenkin.

Mikael Korhosen aloitussanoista selvisi, että suomeksi julkaistusta tutkimusraportista ehtii ruotsinkielinen käännös jaettavaksi Pohjoismaisille arkistopäiville. Erinomainen juttu.

Outi Hupaniittu ei lähtenyt kertaamaan kirjoittamansa rapprtin sisältöä vaan puhui mitä halusi. Nosti esiin m.m. tärkeänä viestinä, että digitoidun aineiston arvo on käytössä - ei säilymisessä. Itseäni (tietenkin) kiinnosti Hupaniitun toisen käden tietona saama arvio, että raportissa ei kuulunut akateemisten tutkijoiden ääni vaan sukututkijoiden jorina. Hupaniitun esittäessä kvantitatiivista vastatodistusta mieleeni tulivat valitukset teksteistä, joissa esiintyy liikaa naisia, kun heitä on otettu mukaan enemmän kuin marginaalinen määrä.

István Kecskeméti esitti Arkistolaitoksen digitoinnin perusteita ja tulevaisuutta. Erään kalvon luvut olivat kiinnostavia. On digitoitu
- 1,5% hyllykilometreistä
- noin 1/3 sukututkijoita kiinnostavasta aineistosta, jota siis on 4,5% arkiston aineistosta
- 10-15% käytetyimmästä aineistosta, jota siis on 10-15% hyllykilometreistä
Mitä käyttämätöntä, mutta säilyttämisen arvoista arkistoihin kätkeytykään? Toivottavasti muuten sukututkijoiden hyödyntämiin aineistoihin on laskettu vuorioikeuden pöytäkirjat. Niitä kävi SSHY:n tiskiltä sama mies kysymässä muistaakseni kahdessa tilaisuudessa. Arkistoon on pitkä matka ja digitoinnilla kiistaton hyötynsä.

Kecskeméti kertoi lupaavaa visiota historiallisten karttojen viemisestä Paikkatietoikkunaan. Valitettavasti tähän ei ole resursseja. Konkreettisempi hyvä uutinen oli, että indeksointiin on tulossa verkkotyökalu, jolla voi tehdä hakemistoa lyhyemmän tai pidemmän pätkän. Aivan loistavaa, vaikka todennäköisesti tulen löytämään metatietoformaateista nipottamista. (Kyseisiä formaatteja ehdin vilaisemaan Sukutieto 1/2012 numerossa lauantaisella pyrähdyksellä SSS:n kirjastossa. Tulevat toivottavasti jollekin verkkosivullekin.)

Turun yliopiston professori Kari Teräs aloitti rehellisesti kertomalla, ettei hänellä ollut suurempaa kokemusta digitaalisten aineistojen käytöstä. Teräksellä tuntui olevan suuri huoli siitä, että aineistojen digitointi tulee ohjaamaan tutkimuksen kohteita. Mieleeni tuli jälkikäteen, että pidettiinköhän mikrofilmauksesta vastaavia seminaareja 50 vuotta sitten? Ja eiköhän erinäiset kysymykset ole jääneet kautta vuosien tutkimatta siksi, että helpompia aineistoja oli tarjolla? Työekonomiaan on muistaakseni viitattu muuallakin kuin Hallenbergin väikkärissä.

No, Teräs puhui myös sanomalehtikirjaston tuomista uusista kysymyksistä ja metodeista mainiten pari hienoa termiä, joita en ehtinyt kirjoittaa ylös. Hän lopetti tulevaisuususkoisesti todeten, että ovat "mahdollisuudet uskomattomia".

Ja keskustelu jatkuu, esimerkiksi Pekka Henttosen blogikirjoituksen kommenteissa. Siellä Olli Alm kertoi mielenkiintoisesta osallistuttamisproggiksesta. Väitin puheenvuorossani, ettei moisia Suomessa ole nähty. Olen erehtyväinen.