Tunnelmakuva yllä kirjallistaiteellisesta joulualbumista Nuori Suomi vuodelta 1896Rautatiet ja rautatiehistoria ovat tänä vuonna ajankohtaisia, sillä Valtion rautatiet juhlivat 150-vuotista toimintaansa. Merkkivuoden merkeissä tulee raiteilla liikkumaan perinnejuna Valtteri, johon kuuluu 60-lukulaisen dieselveturin lisäksi 3. luokan matkustajavaunu 40-luvulta, 2. luokan vaunut 50- ja 70-luvuilta sekä vuorineuvos Walter Ahlströmille vuonna 1927 rakennettu salonkivaunu.
On ilmestynyt kirja ja jatkuvasti päivittyvä verkkosivusto. Siellä on jo monta historiaa sivuavaa juttua ja m.m. videot kolmannen luokan junavaunusta ja tsaarin junasta. Mistä tuli mieleen, etten enää muista mitä erinomaisen historiallista oli Nokian Båtvikin koulutuskeskuksen pihalla olevassa junanpätkässä. Selkeät valokuvat löytyvät siitä Flickr:stä: 1, 2 ja 3.
Luulin, että varastoissani olisi ollut joku esittelemätön ulkomaisen matkailijan raportti suomalaisilta rautateiltä, mutta en moista löytänyt. Haku Google Booksissa tuotti lehden Boys' Life joulukuun numerosta vuodelta 1919 toimintatarinan, joka käväisee Helsingissäkin. Pienellä surffailulla selviää, että kirjoittaja Paul Iogolevitch kertoo omasta elämästään ja tarina on julkaistu kirjana The young Russian corporal; the story of the youngest veteran of the war (1919). Kirjoittajaa esiteltiin lehden Boys' Life elokuun numerossa ja lisää faktaa tarjosi New-York Tribune 4.8.1918.
Hetki Helsingissä sijoittuu maaliskuuhun 1917, jolloin tsaari luopui vallastaan:
That night I went to a play. Just at the climax, there came the sound of shots in the street. The audience rose and made for the doors as though the theatre had been on fire. There was a wild panic and I was swept along to the street. In the glare of the electric lights from illuminated signs, I saw thousands of people running frantically up and down. Soldiers mingled with the crowd but whether they were with the crowd or against them it was impossible for me to discern.Saksalaisethan tulivat Suomeen isommalla joukolla keväällä 1918 ja jos Gallican alle kopioituihin valokuvien kuvateksteihin on luottamista, "venäläiset" polttivat heidän edeltään Hangon aseman. Ikäänkuin rautateihin palataksemme.
I hurried to the armory.
"My father is inside," I explained.
"That makes no difference. My orders are to allow no one to enter without a special pass." But we managed to gain access.
The officers inside were eagerly discussing the situation and through the windows which overlooked the court, we could see the soldiers similarly engaged.
Suddenly one of the men burst into our room to report that the mob, led by some sailors, was at the gate preparing to rush the armory.
"Seize the officers! Lynch them! They are the cause of our suffering! We want no more officers!"
These cries could now be distinguished and confirmed the soldier's report. Some of the officers in the room turned white.
"Let us go out and mingle with the men," my father counselled. "If we stay here, they will naturally think we are opposed to them!"
Another soldier made his way into our room.
"Captain Borovsky has been seixed and lynched!" he shouted.
The information added to our nervousness. Then word came through officially that the Czar had abdicated. The news had been held back for twenty-four hours because the government realized that as soon as it became known many of the officers, no longer bound to the monarch they had sworn to serve, would join the revolutionists.
[...]
Walking through the streets of Helsingfors we noticed many agitators in civilian clothes and in uniform giving money to the soldiers and supplying them with liquor. Every effort was being made apparently to urge the men on to greater excesses and give the uprising the appearance of anarchy. From the accent of these agitators there was no mistaking their German affiliations. As the Finnish borders were them unguarded, it was easy enough for German agents to get into that country and forment the rebellion against the government.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti