Piipahdus viikinkiajalle

Tiistai-iltana olisi ollut tarjolla taloushistoriaa Kari-Matti Piilahden luennoimana. Se oli kuulemma mennyt muutaman minuutin yliajalle ja yleisöstä kommentoitu "Älä vielä lopeta, tää on niin mielenkiintoista!" Mielelläni olisin ollut mukana, mutta oma valintanikin osoittautui erinomaiseksi. Arkadia-kirjakaupassa puhui Philip Line otsikolla "Vikings or Crusaders: Scandinavians at war in the twelfth century". Eli pienen tauon (?) jälkeen sotahistoriaa.

Linen esityksessä oli helppo pysyä kärryillä sillä hän kertoi heti alkuun väitteensä: että viikinkiajan kuluessa sotakulttuuri ei muuttunut, mutta sodan käytäntö kylläkin. Ensimmäistä pointtia Line argumentoi osoittamalla viikinkiajan lopun ristiretkien yhtäläisyyksiä ryöstöretkiin. Samaa toimintaa, kunhan muistettiin suunnata reissut alueille, joissa oli ei-kristittyjä, joiden temppeleistä saattoi kerätä talteen aarteet. Tässä vaiheessa muististani nousi jossain esitetty selitys viikinkien retkien alulle: reaktio kristinuskon nousuun. Olisi ollut niin mukavan symmetrinen jatkumo, mutta Line torppasi selityksen merkityksellisyyden, asiasta lopuksi kysyessäni.

Sodankäynnin realitetti on, että joku kuolee. Eurooppalaisessa systeemissä taisteluja oli melko harvoin ja linnojen piiritys keskeistä. Aateliset ratsusotilaat eivät halunneet tappaa toisiaan, sillä olivat sukua keskenään ja panttivangista oli enemmän iloa kuin ruumiista. Pohjoisessa asiat olivat toisin. Yhdessä ainoassa taistelussa kuoli suurin osa Norjan aateliston päämiehistä eikä päälliköiden kuoleminen taistelussa ollut epätavallista. Linen mukaan aviottomien lasten lukuisuuden vuoksi sukulaisuussuhteet olivat epäselviä ja oma asema vallanperimyksessä saattoi kohentua kilpakumppanien kaatuessa. Mutta vähitellen Pohjolassa omaksuttiin eurooppalainen "ritarillisuus" ja Saksaan verrattuna vuosisatoja myöhemmin otettiin hevoset sotakäyttöön.

Viikinkiaika on yhtä hämärä käsite kuin muutkin aikakaudet. Vähitellen ryöstöretkistä tuli keskusvallan johtamia, niillä oli vähemmän potentiaalisia kohteita, kuningas sai valtaa, alkoi kerätä varoja veroilla... ja, hups, ei ollut enää viikinkejä.

Vasemman reunan kuvat eivät ole viikinkiajan kypäriä vaan ovat vendel-ajalta. Kyseessä Historiska museetin esineet 120459, 272256, 109204 ja 120458.