Joulun aikaan tuttavani tarjosi Facebookissa reposteltavaksi henkilöhistoriallisen pätkän 1500-luvun pappismiehestä. Kirjoittaja jäi tuntemattomaksi, mutta asia-, kieli- ja näppisvirheitä lähdettiin innolla tökkimään sormella. (Kuvainnollisesti.)
Yksi kommentoija vei keskustelun uusille urille todetessaan, että uskonpuhdistus oli kuvauksen kohteena olevaa aikaa myöhemmin käyttöönotettu sana. Hän vertasi sitä Ruotsi-Suomeen, mistä käsitin, että tarkoitti käytössä olevan jotain kyseenalaistettavaa. Tuttavani ei tarttunut tähän puoleen, mutta totesi "Uskonpuhdistus on minulle arvoitus, mutta varmaan ensiesiintymätieto löytyisi KOTUksen kautta ainakin."
Aah, tiedonhakuhaaste... Wikipedian kahvihuoneesta löytyi vanha keskustelu "Uskonpuhdistus vs. reformaatio", jossa ei oltu päästy puusta pitkään. Historiallisen sanomalehtikirjaston sivuilta aikaisin löytö oli Suomettaressa 14.9.1849 eikä sanaa siinä suuremmin selitelty. Omasta hyllystäni löytyvä kapoinen etymologinen sanakirja ei kertonut uskonpuhdistuksesta mitään eivätkä myöskään Kansalliskirjaston lukusalin hyllyiltä löytämäni opukset. (Suomalaiset etymologiset sanakirjat ovat useimmiten jättäneet minulle sormen suuhun, minkä totesinkin loppuvuodesta hanketta "Suomen etymologinen sanakirja nettiin!" promonneille.)
Eli ei riittänyt omat rahkeet ja kysymys jäi kaivelemaan mieltä. Viikon verran aivoni roksuttelivat, kunnes pinnalle pulpahti ajatus "Jason Laveryhan tutkii pohjoista uskonpuhdistusta". Tämän jälkeen en jäänyt miettimään, kuinka asiallista oli amerikkalaista professoria ajanvietepulmallani vaivata, vaan laitoin kysymyksen menemään.
Superystävällisesti ja nopeasti sain paluupostissa Laveryn äskettäin julkaistun artikkelin The Reformation in Finland—A Historiography of Continuities. Siitä selviää, että suomenkielisessä tekstissä on käytetty sanaa reformaatio vuonna 1732 ja sana uskonpuhdistus otettiin käyttöön vasta 1847. Eli Suomettaren jutussa sana oli vielä varsin tuore. Lähteenä tiedolle on Juhani Holman kirjan Sangen ialo rucous: Schwenckfeldiläisten rukouskirja Mikael Agricolan lähteenä (2008) sivu 45. Olisi voinut löytyä Kansalliskirjaston hyllyltä, mutta ei etymologisten sanakirjojen kohdalta.
Tämän jälkeen täytyy enää miettiä, että viittaanko Olof Ångerman -käsikirjoituksessani uskonpuhdistukseen vai reformaatioon, kun Viipurissa puretaan luostari kaupunginmuurin kohennukseen. Muuta vaikutuspintaa uskonnolliseen muutokseen en onneksi ole mukaan ottanut. Nimittäin Laveryn artikkelin pikaluvun perusteella keskustelu muutoksen olemuksesta on edelleen pahasti kesken.
Lisäys 5.1.2011 8:28: Laveryn artikkeli on julkaistu kirjassa Religion and Identity in Russia and the Soviet Union: A Festschrift for Paul Bushkovitch Edited by Nikolaos A. Chrissidis, Cathy Potter, David Schimmelpinnick von der Oyen, and Jennifer Spock. 276 p., 2011 (ISBN: 978-0-89357-379-9)
Sinänsä se, että sana on tuore, ei liene ongelma. Voidaanhan puhua esim. 1500-luvun taiteesta, vaikka suomen sana "taide" on luotu 1800-luvulla, tai voidaan puhua 1500-luvun eliiteistä, vaikka eivät varmaankaan itse käyttäneet tällaista ilmaisua myöskään ruotsin (saksan, latinan) kielessä tuohon aikaan.
VastaaPoistaOngelmallisempaa on se, jos historiallinen nimitys on luotu myöhemmin ja *sen lisäksi* johtaa harhaan, kuten Ruotsi-Suomi, joka saa ajattelemaan jonkinlaista Itävalta-Unkarin tapaista kaksoismonarkiaa - vastoin Ruotsin valtakunnan varsin yhtenäistä luonnetta.
Olisi mukava kuulla jonkun 1500-luvun tutkijan käsitys, mutta minua "uskonpuhdistuksessa" hämää sanan voimakas kantaaottavuus ja arvoväritteisyys: jos jotain pitää puhdistaa, niin se (katolinen usko) on sanontaan sisältyvän logiikan mukaisesti ilmeisesti likaista?
Reformaatio on sikäli neutraalimpi, että kääntyisi kai suoraan "uudelleenmuotoiluksi". Toisin sanoen sanalla "uskonpuhdistus" ottaa voimakkaasti kantaa 1500-luvun kirkollisiin tapahtumiin vahvasti evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta.
Samanlainen näkökulmaongelma on sanassa "sortokausi" (useimpien suomalaisten näkökulma), joka voisi venäläisestä yleisvaltakunnallisesta näkökulmasta olla vaikka "yhtenäistämiskausi".
Sisällissodan 1918 monet nimitykset ovat tietysti tunnetuin esimerkki näiden terminologisten valintojen poliittisuudesta ja kantaaottavuudesta.
Sanassa reformaatio on tietysti se ongelma, että mieluusti sitä suosisi kotoperäisiä sanoja. Lisäksi olisi mielenkiintoista kuulla, onko tämä sana mahdollisesti puolestaan jossain määrin "katolisesti" värittynyt: kokeeko evankelis-luterilainen kirkko sen neutraalina?
Alex Snellman
Kiitos kommentistasi.
VastaaPoistaOlisi tosiaan mielenkiintoista kuulla Suomessa syntyneen 1500-luvun tutkijan ajatuksia sanojen oleellisista eroista. Sujuvaa suomea puhuva Lavery toteaa uskonpuhdistus-sanasta artikkelissaan "Such a term connotes a less comprehensive process than a reform or re-formation of a church." Hän näkee reformaatio-sanan käyttöoton liittyvän toisaalta siihen että se on neutraalimpi ja toisaalta siihen, että näin Suomen tapahtumat yhdistyvät helpommin yleiseurooppalaiseen kehitykseen. Liekö sanan käyttö tieteellisissä julkaisuissa yleistynyt samaa tahtia kuin eurooppamielisyys maassamme?
Popularistisessa tekstissä en näe mitään syytä luopua suomenkielisestä uskonpuhdistuksesta, enkä aio myöskään kännykkääni ryhtyä kutsumaan telefooniksi. Mutta jos jokin päivä kirjoitan historiallisen romaanin, jossa pappi saapuu Uppsalan päätöksen allekirjoitustilaisuudesta kotiinsa niin hänen repliikkinsä vaimolleen ei tule olemaan "Saatiin sitten Ruotsi-Suomen uskonpuhdistus tehtyä." Siinä kun olisi kolme virhettä.