sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kohdattua

Yllä olevan nuoren hiihtäjän kohtasin lehdessä Joulupukki 1906

Jari Lehtinen oli löytänyt mielenkiintoisia galluptuloksia:

1: Pitäisikö presidentin olla naimisissa?
Totta helvetissä: 95%

2: Kuka oli Suomen historian suurin sankari?
C.G.E.Mannerheim: 75%

3: Mutta Mannerheim ei ollut presidenttinä ollessaan naimisissa!
Haistapa homo kuule vittu: 201%

Jessica Parland-von Essen oli koonnut på svenska hienon tarkistuslistan digitoitujen lähteiden käyttäjälle. Ja lähteiden esillepanijoille.

Otto koki sota-arkiston sulkemisen palvelutason laskuna. Hän kirjoitti myös erään sotamiehen kohtalosta.

Marjatta Huuskonen julkaisi tekstinsä kadettiuniformun suunnittelijasta. Blogissaan myös muistoja menneestä.

Livrustkammaren avaa maaliskuussa näyttelyn Gustaf Mauritz Armfeltistä. Miehestä ja ajastaan kiinnostuneille luettavaa på svenska blogissa Armfelt.

Kari Hintsala esitteli karoliinitykistön ruutipullon.

Ennen ja nyt julkaisi Marko Hakasen ja Ville Sarkamon väitöksien Lectio praecursoriat.

Kirjavinkeissä Irja arvioi Panu Rajalan kirjan Naisten mies ja aatteiden : Juhani Ahon elämäntaide. Daniel Sundström esitteli på svenska viime vuonna ilmestyneen kirjan Vasa: historien om ett skepp. Kirsi Hietanen kirjoitti otsikolla Missä kuljimme kerran kirjana ja tv-sarjana.

Juha Siro esitteli Jalmari Finnen uraa. Liisa Lauerma luki Eeva-Kaarina Arosen Kallorummun ja inspiroitui Rakel Kuukasta.

Suketus sortui kirja-alennusmyyntiluettelon edessä:
Tämä oli niin söpö, että pakkohan se oli klikata korin pohjalle: näköispainos Mikael Agricolan Abckirian eri painoksista säilyneistä katkelmista. Selvää oppituntimateriaalia, huusi opettajatarääni päässäni, kun tätä katselin.
Ilona Kemppainen jatkoi Historiallisen romaanin viehätyksestä, osa III: Ritariromantiikkaa ja raiskauksia. Espan lyyli fiilisteli vanhojen valokuvien äärellä.

Heidi 20v alkoi "joku vuosi sitte rakenteleen omaa sukupuuta MyHeritagen avulla".

Villiviini yrittää selvittää asioita:
Tenttasin isää taas kerran sukuasioista, mutta kukapa jälkeläisilleen menisi kertomaan sedän kuolinpesän konkurssista tai tuntemattomasta "kasvattitädistä", ei meidän suvussa ainakaan. Eli isälle nämä olivat vallan uusia asioita. Ei auta, minun on hankittava ainakin konkurssioikeudenkäynnin asiakirjat ja jatkettava tämän yhtäkkiä esiin putkahtaneen kasvattityttären penkomista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti