Luin kouluaikoina viisi vuotta ranskaa ja rehellisesti sanottuna olen unohtanut suurimman osan. Kahdessakymmenessä vuodessa kun ehtii tehdä senkin. Tietenkin sääli, m.m. siksi että yksi hauskimmista digitoidun materiaalin paikoista Euroopassa on Gallica. Sen Facebook-sivulla on kivoja nostoja, jotka mukavalla tavalla mainostavat monipuolista sisältöä. Digitaalisista arkistoista kun voi löytää vaikka paperinukkeja, ks. yllä. Tai karttoja, kuten Golfe de Finlande tai Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavastnus. Tirée de celles d'Andr[é] Buroe[us] et de Isaac Massa, josta näyte alla.
Gallican käyttöliittymän kielen voi vaihtaa englanniksi, mutta digitoidut tekstit ovat enimmäksen ranskaksi. Hauilla Finlande ja finnois löytyy paaljoon juttua, esimerkiksi- Révélations sur la Russie ou L'empereur Nicolas et son Empire en 1844. [Volume 3] / par un résident anglais ; ouvrage traduit... par M. Noblet... ; et annoté par M. Cyprien Robert,...
- Louis-Antoine Léouzon Le Duc: Souvenirs et impressions de voyage dans les pays du Nord de l'Europe, Suède, Finlande, Danemark, Russie (2e édition) 1896
Palaten Gallicaan Noémie Dondel Du Faouëdic kirjoittaa kirjassaan Voyages loin de ma chambre. T. 2 maailmannäyttelystä Pariisissa vuonna 1889. Suomen paviljonkia kuvataan sivulla 311 m.m. sanoin "Toute cette contree présente un cachet bien étrange. Tout s'y empreigne d'un charme mélancolique, d'une douceur idéale." Eli oudolta ja melankoliseslta näytti suomalainen tyyli ranskalaisin silmin. Kyläkirjaston kuvalehti antaa ymmärtää, että siinä olisi kuva tästä Suomen osastosta, mutta en löydä sivuiltaan kuin Eiffel-tornin ja konesalin.
Tuosta maailmannäyttelystä on paljon sanomalehtikirjoituksia ja kävipä paikalla Juhani Ahokin. Hänen kokoelmassaan Muistelmia ja matkakuvia on kirjoitukset "Matkalta Pariisiin v. 1889" ja "Muutamia kuvia Pariisin maailmannäyttelystä v. 1889". Miten mestarimme kuvasi maamerkkiä, joka silloin oli täysin uusi?
Silmä ei saa enää kulkea omia teitään. Se on kokonaan nähtävänsä vallassa, joka johtaa sitä väkisin minne tahtoo. Hetkeksi kaatuu syrjään kahden puolen kaikki muu ja Eiffeltorni tempaa mukaansa vastustamattomalla voimalla ylös korkeuteen, jonne se puhaltautuu kuin suunnattoman suuri yksinäinen korpikuusi keskellä viljavata vainiota. Miljoonia silmiä se on samalla tavalla vaatinut sanomaan sille ensimmäisen tervehdyksen näyttelyyn tullessa. Vaikka se on vähintäänkin vielä puolen kilometrin päässä siitä, missä katsoja seisoo, näyttää siltä kuin olisi se tuossa aivan katsojan edessä. Kaikki muu jää pieneksi ja matalaksi sen alle ja korkeimmat rakennukset ovat ison matkaa alapuolella sen alimmaista kaarta.
Vasta sitten kun tämä itsevaltias on mielestään tarpeeksi vanginnut huomiosi, sallii se silmän siirtyä juuremmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti