Kakkulaisten Nirhan Isokorven torpparin poika Arvo Johannes (s. 12.6.1892 Kokemäki) oli saapunut Quebeciin Letitia-laivalla kesäkuussa 1913. Hän saapui 14.4.1917 Michiganin Saulte Saint Marieen ilmoittaen viimeiseksi pysyväksi osoitteekseen "Mile 65, A. C. R., Ontario". Monella muulla tulijalla on samankaltainen osoite, erään tiedustelijan verkkokeskustelussa saaman vastauksen perusteella lyhenne on aukaistuna Ontariossa kulkeva Agawa Canyon Railway.
Toisen kerran Arvo tuli Yhdysvaltoihin helmikuussa 1919, New Yorkin osavaltion satamaan Rouses Point. Hän oli matkalla toisaalle eikä virallisesti tullut Yhdysvaltoihin. Itse asiassa ilmoitti ettei siellä ollut koskaan ollutkaan.
Lähteet
Kokemäki rippikirja, 1891-1900 s. 1359
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Ancestry.com. Michigan Passenger and Crew Lists, 1903-1965
lauantai 10. syyskuuta 2011
Turun tuomiokirkosta ulkoa ja sisältä
Vinkiksi kiinnostuneille: Aamulehden numerosta 19.6.1910 löytyy tarinaa Turun tuomiokirkon kellon valannasta 1600-luvulla. Alla puolestaan antia niille, jotka eivät voi saada tarpeekseen Turun tuomiokirkon kuvallisista esityksistä. Jossain blogin syövereissä näitä on ollut aiemminkin, mutta tässä tämän hetkiset varastot.
24.2.1882 Helsingin Wiikko-Sanomia no 8
24.2.1882 Helsingin Wiikko-Sanomia no 8
perjantai 9. syyskuuta 2011
1600-luvun verkostoja
FB-tuttavani päivitti statustaan Marko Hakasen väitöstilaisuudesta Jyväskylästä, joten älysin tarkistaa oliko väitöskirja nyt sitten myös elektronisesti julkaistu. Oli toki. Otsikkonsa - Vallan verkostoissa : Per Brahe ja hänen klienttinsä 1600-luvun Ruotsin valtakunnassa - puolesta kiinnosti, sillä Flachseniuksia kokoonpannessani törmäsin Brahelle lähetettyihin kirjeisiin ja ihmettelin ihmisverkostoja alkeellisella tasolla.
Hakanen on tietenkin huomattavan paljon syvemmällä enkä tässä "kahvitauolla" ole ehtinyt pdf:ää vasta kuin vilaista. Tietenkin aloitin hakemalla Flachseniusta ja esisetä löytyi sentään yhdestä taulukosta. Henkilöhakemistoa selaamalla löytyi Meisner-esitätejä. Sukulaisuusverkostoista todetaan tutkimuksessa sivulla 106
Hakanen on tietenkin huomattavan paljon syvemmällä enkä tässä "kahvitauolla" ole ehtinyt pdf:ää vasta kuin vilaista. Tietenkin aloitin hakemalla Flachseniusta ja esisetä löytyi sentään yhdestä taulukosta. Henkilöhakemistoa selaamalla löytyi Meisner-esitätejä. Sukulaisuusverkostoista todetaan tutkimuksessa sivulla 106
Suvun yhteistoimintaa voidaan jossain määrin kutsua nepotismiksi, mutta silloin asiaa tarkastellaan liiaksi nykypäivän näkökulmasta. Selvää kuitenkin oli, että 1600-luvulla sukulaisia pyrittiin saamaan mahdollisimman hyviin asemiin, jotta suvulle saataisiin rakennettua vahva ja laaja verkosto.Kokemäelle Brahen verkostot eivät ulottuneet, mutta tarkoitushakuisesti kirjaan voi vilaisuni perusteella tarrata myös kamariviskaali Äimästä kiinnostuneet. Ellei väitöstilaisuudessa ole tapahtunut ikävää käännettä on Kokemäen Pälpälä kartano FT:n arvovallalla. Mitäs minä siihen enää sanoisin.
Lähteiden rajalla
SukuForumiin kirjattiin eilen tiedustelu, jossa haettiin "joskus 1500-luvun alkupuolella" syntyneen esi-isän vanhempia. Luettuani huokaisin syvään. Lähteitä moisen tiedon saamiseen kun harvemmin löytyy. On enemmän kuin todennäköistä, että kirjoittaja on kopioinut kaiken - ainakin 1700-lukua edeltävän - tietonsa valmiista tutkimuksista miettimättä hetkeäkään mihin lähteisiin tiedot perustuvat. Minun ei auta kovasti sormeani heilutella, sillä aikanaan olen ollut samassa ajatusmaailmassa. Kun vaan muistaisin, miten siitä pääsin eteenpäin.
Ei tietenkään ole mahdotonta saada noinkin vanhoista ajoista tietoa ja yrittäminen edustaa optimismia, joka itseltäni tahtoo unohtua. Niinpä tuhahtelin myös toisen SF-kirjoittajan tiedustelua 1400-luvun lopulla eläneen miehen testamentin kopiosta. Mutta voisihan sellainen olla olemassa...
Testamentin kyselijällä saattaa olla hatarahko ymmärrys Ruotsin ja Suomen lähdetilanteesta, mutta ainakin hän lähteiden perään kyselee. Eräässä ketjussa mm. Sursillin suvun kantaisää Erik Ångermania koskien. Hänestähän löytyy lukuisilta verkkosivuilta ne samat "faktat", mutta missään en muista nähneeni lähdeviitteitä. Palautuvatko 1600/1700-luvulla tehtyihin muistiinpanoihin vai onko joku joskus Erkan nimen löytänyt myös oman aikansa aineistosta? Ilmeisesti on, sillä esimerkkitekstissä todetaan:
Ei tietenkään ole mahdotonta saada noinkin vanhoista ajoista tietoa ja yrittäminen edustaa optimismia, joka itseltäni tahtoo unohtua. Niinpä tuhahtelin myös toisen SF-kirjoittajan tiedustelua 1400-luvun lopulla eläneen miehen testamentin kopiosta. Mutta voisihan sellainen olla olemassa...
Testamentin kyselijällä saattaa olla hatarahko ymmärrys Ruotsin ja Suomen lähdetilanteesta, mutta ainakin hän lähteiden perään kyselee. Eräässä ketjussa mm. Sursillin suvun kantaisää Erik Ångermania koskien. Hänestähän löytyy lukuisilta verkkosivuilta ne samat "faktat", mutta missään en muista nähneeni lähdeviitteitä. Palautuvatko 1600/1700-luvulla tehtyihin muistiinpanoihin vai onko joku joskus Erkan nimen löytänyt myös oman aikansa aineistosta? Ilmeisesti on, sillä esimerkkitekstissä todetaan:
Hänet mainitaan Västerbottenin vanhimmassa veroluettelossa 1539 talollisena Uumajan pitäjän Tegin kylässä. Erik Ångerman oli veroista päätellen varakas talollinen. Hänet mainitaan usein myös lautamiehenä. Hän lienee kuollut iäkkäänä 1550-luvun alussa. Hänet mainitaan veroluetteloissa vuoteen 1550 asti, mutta seuraavista veroluetteloista 1553 häntä ei löydy.Voudintilejä on siis joku joskus selannut. Ja saavat muutkin selata, jollei kukaan jaa tarkempia lähdeviitteitä. Kriittisen Sursill-tutkimuksen valmistumista odotellessa.
Ikävä onnettomuus Halikossa 1791 ja huvimajapiirros vuodelta 1817
Kävi niin ikävästi, että 3.2.1791 rusthollari Joh. Simola Uskelasta, joka oli rykmenttipastori Math Simonellin veli, yritti hevosella ja reellä yli Viljakkalan kosken, mutta hukkui. Ruumis löytyi vasta seuraavana päivänä joen jään alta. Hevonen palasi Lempilän kylään ilman rekeä. Tästä kuolemasta raportoitiin toukokuussa ja teksti julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 11.7.1791. Kesä ei ehkä ollut tehokkain aika muistuttaa jääkelien vaarallisuudesta.
Johanin hautaus löytyy Perttelin kirkonkirjoista. Kuolinsyyksi merkitty hukkuminen Wasken purossa. Googlella löytyy Wikipediasta "Vaskion Lempilä", jossa Viljakan alue. Vaskion sivulla mainitaan Kierlan kylä eli ulkopaikkakuntalaisena uskaltanen sanoa olevani oikealla hollilla.
Loppukevennykseksi, mutta arvokkaaksi sellaiseksi "Lusthus med Halmbandomlindade Stolpar och Spjelar, på en liten Kulle imot ändan af Trädgården vid Wjurila : aftecknad den 25 Augusti 1817". Kuva on Uppsalan yliopiston kokoelmista ja kyseinen Viurila mahdollisesti Halikon Viurilan kartano eli täten otsikon alle ahdettavissa.
Johanin hautaus löytyy Perttelin kirkonkirjoista. Kuolinsyyksi merkitty hukkuminen Wasken purossa. Googlella löytyy Wikipediasta "Vaskion Lempilä", jossa Viljakan alue. Vaskion sivulla mainitaan Kierlan kylä eli ulkopaikkakuntalaisena uskaltanen sanoa olevani oikealla hollilla.Loppukevennykseksi, mutta arvokkaaksi sellaiseksi "Lusthus med Halmbandomlindade Stolpar och Spjelar, på en liten Kulle imot ändan af Trädgården vid Wjurila : aftecknad den 25 Augusti 1817". Kuva on Uppsalan yliopiston kokoelmista ja kyseinen Viurila mahdollisesti Halikon Viurilan kartano eli täten otsikon alle ahdettavissa.
torstai 8. syyskuuta 2011
Arkistokausi on alkanut
Olin eilen Kansallisarkistolla lähes tulkoon kolmesta kahdeksaan. Kuin vanhaan hyvään aikaan. Nykyaikaan kuuluu siis ilta-aukiolo vain keskiviikkoisin ja lauantaina vain kerran kuussa. Syksyn ensimmäinen lauantai ei vetänyt tupaan sanottavasti väkeä (saldo 13), tulkaa hyvät ihmiset paikan päälle niin kauan kuin mahdollisuus on olemassa...
Mikä oli kivaa? Itse tekeminen ei niinkään, pääduunina oli tarkistella kymmenettä kertaa Olof Ångermanille lähetettyjä kirjeitä Laguksen kokoelmien mikrofilmeiltä. Niitä kelatessa moikkasin Juha-Matti Granqvistiä, jonka silmissä olen kirjoittamieni kommenttien johdosta Sveaborg-blogin ainoa todistettavissa oleva lukija. Masentava tarkastelutapa, jolla tämänkin blogin lukijakunta mahtuisi yhden ruokapöydän ääreen, kun mielummin kuvittelen heidän täyttävän kohtuukokoisen luentosalin.
Sosiaalista interaktiota oli tarjolla muutenkin, mikrofilmihuoneessa oli tuttuja kasvoja nimillä ja ilman. Pari tamperelaista tuttavaani oli ehtinyt jo paluujunaan ennen saapumistani, mutta melkein ehdin tervehtiä kolmatta, joka löytyi yllättäen luettelohuoneesta. Siellä istuvaa päivystäjää kiusasin koko illan erilaisin kysymyksin ja opin m.m. miten saadaan Arkistolaitoksen sähköposteihin vastaus: lähetä ja kysy sitten tiskiltä. Ilmeisesti viestien prosessointi ei toimi aivan optimaalisella tavalla.
Laguksen kanssa lopetettuani tauko kirjastossa toi käteeni ensin (suhteellisen?) tuoreen Genoksen 2/2011, jossa taas erinomainen pääkirjoitus. Hyllystä löytyi ilokseni myös Impolan rälssiratsastajat, jonka lyhenteisiin oli vihdoinkin sopiva aika ja mielentila perehtyä. Siinä se loppuilta sitten menikin. Ongelmanratkaisu on hauskaa vaikka toisinaan turhauttavaa.
Kirjan jokaisen henkilöpätkän päällä on mystisiä lyhenteitä. Olisi luullut, että lyhenteistä olisi ollut sievä (muttei pieni) lista. Mutta ei, pitää vaan lukea huolellisesti läpi kirjan alussa olevia peruslähteiden esittelysivuja löytääkseen hakemansa. Tämän tajuaminen oli illan ensimmäinen saavutus.
Kaikki OÅ:n koodit avautuivat ja olivat järkeenkäypiä. Toinen saavutus. Yhdestä viitteestä olisin halunnut nähdä kyseisen dokumentin, mikä tuotti varsinaisen tenkapoon. Lähdekuvauksissa ei nimittäin (minusta) selvästi sanottu, mistä arkistoyksiköstä kyseistä nimilistaa pitäisi hakea. Toivorikkaasti selasin kahteen kertaan vuoden 1565 sotilastilien kolme mikrofilmiä, mutta saattaa olla, että olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa luetteloiden parissa.
Vesiperän vedettyäni tuli mieleeni, että nopeasti voisi tarkistaa kyseiset SVAR:n hakemistotiedot, vaikka itse dokumentit maksullisia siellä ovatkin. Eipäs voinutkaan, sillä asiakaskoneilta oli pitkästä aikaa blokattu kaikki Arkistolaitoksen ulkopuoliset sivut. Hiskiä myöden. Ei kiva eikä mukava. Hiski-haravoinnit ovat usein tarpeen mikrofilmejä selatessa. Googlella olen tarkistanut erinäisiä asioita, jotta pääsen jatkamaan muun aineiston parissa. Ja karttojakin tarvitaan, vaikkapa digitaaliarkiston digitoitujen karttojen tulkintaan. (Kyllä. Tiedän, että uudessa tutkijasalissa on karttakirjoja.) Taisi olla Historiallinen sanomalehtiarkisto ja yliopiston kirjastokannatkin tavoittamattomissa? Niillekin on ollut ihan asiallista tarvetta.
Mikä oli kivaa? Itse tekeminen ei niinkään, pääduunina oli tarkistella kymmenettä kertaa Olof Ångermanille lähetettyjä kirjeitä Laguksen kokoelmien mikrofilmeiltä. Niitä kelatessa moikkasin Juha-Matti Granqvistiä, jonka silmissä olen kirjoittamieni kommenttien johdosta Sveaborg-blogin ainoa todistettavissa oleva lukija. Masentava tarkastelutapa, jolla tämänkin blogin lukijakunta mahtuisi yhden ruokapöydän ääreen, kun mielummin kuvittelen heidän täyttävän kohtuukokoisen luentosalin.
Sosiaalista interaktiota oli tarjolla muutenkin, mikrofilmihuoneessa oli tuttuja kasvoja nimillä ja ilman. Pari tamperelaista tuttavaani oli ehtinyt jo paluujunaan ennen saapumistani, mutta melkein ehdin tervehtiä kolmatta, joka löytyi yllättäen luettelohuoneesta. Siellä istuvaa päivystäjää kiusasin koko illan erilaisin kysymyksin ja opin m.m. miten saadaan Arkistolaitoksen sähköposteihin vastaus: lähetä ja kysy sitten tiskiltä. Ilmeisesti viestien prosessointi ei toimi aivan optimaalisella tavalla.
Laguksen kanssa lopetettuani tauko kirjastossa toi käteeni ensin (suhteellisen?) tuoreen Genoksen 2/2011, jossa taas erinomainen pääkirjoitus. Hyllystä löytyi ilokseni myös Impolan rälssiratsastajat, jonka lyhenteisiin oli vihdoinkin sopiva aika ja mielentila perehtyä. Siinä se loppuilta sitten menikin. Ongelmanratkaisu on hauskaa vaikka toisinaan turhauttavaa.
Kirjan jokaisen henkilöpätkän päällä on mystisiä lyhenteitä. Olisi luullut, että lyhenteistä olisi ollut sievä (muttei pieni) lista. Mutta ei, pitää vaan lukea huolellisesti läpi kirjan alussa olevia peruslähteiden esittelysivuja löytääkseen hakemansa. Tämän tajuaminen oli illan ensimmäinen saavutus.
Kaikki OÅ:n koodit avautuivat ja olivat järkeenkäypiä. Toinen saavutus. Yhdestä viitteestä olisin halunnut nähdä kyseisen dokumentin, mikä tuotti varsinaisen tenkapoon. Lähdekuvauksissa ei nimittäin (minusta) selvästi sanottu, mistä arkistoyksiköstä kyseistä nimilistaa pitäisi hakea. Toivorikkaasti selasin kahteen kertaan vuoden 1565 sotilastilien kolme mikrofilmiä, mutta saattaa olla, että olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa luetteloiden parissa.
Vesiperän vedettyäni tuli mieleeni, että nopeasti voisi tarkistaa kyseiset SVAR:n hakemistotiedot, vaikka itse dokumentit maksullisia siellä ovatkin. Eipäs voinutkaan, sillä asiakaskoneilta oli pitkästä aikaa blokattu kaikki Arkistolaitoksen ulkopuoliset sivut. Hiskiä myöden. Ei kiva eikä mukava. Hiski-haravoinnit ovat usein tarpeen mikrofilmejä selatessa. Googlella olen tarkistanut erinäisiä asioita, jotta pääsen jatkamaan muun aineiston parissa. Ja karttojakin tarvitaan, vaikkapa digitaaliarkiston digitoitujen karttojen tulkintaan. (Kyllä. Tiedän, että uudessa tutkijasalissa on karttakirjoja.) Taisi olla Historiallinen sanomalehtiarkisto ja yliopiston kirjastokannatkin tavoittamattomissa? Niillekin on ollut ihan asiallista tarvetta.
Piispan takana kamarineuvos kirjoineen
Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Frans Ludvig Schauman. Häntä muisteltiin pitkän jutun verran ja kuvan kera Kyläkirjaston kuvalehdessä 1.11.1886.
Schaumann ansaitsi palstametrinsä, sillä hän
20 päiv. Syyskuuta 1856 lausui ikimuistettavat sanat, jotka koko Suomessa saivat mahtavan kaiun, ja vaikka hän jo silloin oli tiedemiehenä, yliopiston opettajana ja saarnaajana ylt'ympäri tunnettu ja kunnioitettu, niin tämä kaikki hetkeksi näytti vähäpätöiseltä siihen valtiolliseen rohkeuteen verrattuna, joka kerrassaan asetti hänet kansamme valtiollisten johtajien joukkoon.Sic transit gloria mundi, tätä kirjoittaessa miehellä ei ole edes Wikipedia-sivua.
Schauman avasi suunsa Aleksanteri II kruunauksen juhlissa ja sanoi ääneen, että Suomen pitäisi saada valtiopäivät. Kovin suuresti tämä teko ei hänen uraansa tainnut hidastaa, hän päätyi Porvoon piispaksi.
Hänen perhetaustastaan juttu kertoo
Schauman syntyi Rantamäen pitäjässä 24 päiv. Syyskuuta 1810; isä oli silloin vänrikki ja rykmentinkirjuri, aikoinaan kamarineuvos Kaarle Schauman; äidin nimi oli Johanna Lovisa Hoeckert.Vänrikistä kamarineuvokseksi? Isän muistokirjoitus löytyy sanomalehdestä Helsingfors Tidningar 3.4.1852. Siitä selviää, että hän oli syntynyt Nousiaisissa 26.5.1778 vanhempinaan
"Qvartermästaren vid Adelsfanan Bernt Otto Schauman och Beata Eva Örnestedt". Urareferaatin jälkeen muistokirjoituksessa todetaan
Slutligen må dessa korta detaljer tilläggas, att af de i svenskt-historiskt och juridiskt hänseende fullständigaste bibliothek, som sannolikt finnas på någon enskild hand i Finland.Schauman-suvun alkuperä on käsitelty Genoksen artikkelissa vuonna 1937 ja suku lienee muutenkin asiallisesti selvitetty. Schauman itse on mukana kirjassa Muistosanoja: Muutamain sivistyksemme miesten elämäkertoja (1886).
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Asiallinen uusi sivusto ja muuta Pohjanmaalta
Viime viikolla julkistettiin Eteläpohjalaiset juuret -yhdistyksen uudet sivut. Kokonaisuus on helposti hahmottuva ja käytettävä. Ei ole lähdetty kikkailemaan. Nimihakemistoja olisi käytännöllisempi käyttää yhtenä kokonaisuutena kuin avata erillisiä tiedostoja, mutta pääasia on, että tiedot ovat saatavilla. Jopa yhdistyksen säännöt ja edut.
Valitettavasti minulla ei ole mitään tutkittavaa Etelä-Pohjanmaalla, jossa esi-isäni kävivät vain kääntymässä. Mutta sivustolta löytyy kyllä valtakunnallisestikin hyödyttävää kuten Sukututkimus-linkin jälkeisestä Arkistoja-linkki, josta aukeaa pidempi lista arkistoja kuin olen missään nähnyt. Ja sivuston uudistuminen sai Riikka Kalminkin pitäkästä aikaa bloginsa ääreen.
Mutta kun tuli Pohjanmaasta puhe, niin paljastan jälleen heikon maantieteen hallintani ja linkitän vähän sieltä päin...
SukuForumilla linkitettiin taannoin Järviseudun sanomien juttuun, jossa kerrotaan että "Evijärven sukututkijat ovat julkaisseet verkossa evijärveläisten talojen ja sukujen tutkimusta helpottavan taulukon." Löytynee täältä.
Aspergren, Hans Henric: Charta öfver Österbotn (177?)
Museoviraston kaupunkiarkeologian inventoineista löytyy muiden muassa Vaasa, Pietarsaari, Raahe ja Kristiinankaupunki.
Terwan Hinta Kaskön kaupungisa tänä Talwena tulewaan Kewään wuonna 1787
Raahen kartta 1850 Wikimediassa
Terhi Rautiainen: Kirjastolaitoksen vaiheita Kalajoella : Vuodet 1849-2009
Jukka Lehtilä: Vaivaishoidosta sosiaaliturvaan : Jämijärven huoltotoimen vaiheet 1850-luvulta 1950-luvulle
Paula Mäkelä: Lehtimäen kirkon historia : kustavilaisen ristikirkon perustaminen, arkkitehtuuri ja taide-esineistö
Johanna Pesiö: ENSIN OLI MERI : Raahen matkailun historia vuosina 1649 - 2009
Markku Ylätalo: Soinin Kukon- ja Liponkylien asutus vuosina 1567-1920
Heikki K. Lähde: Isojako ja Lieson uudisasutus
A. H. S.: Noitien vaino Pohjanmaalla 1500-luvulla
Eräs taikatutkinto Isonvihan ajoilta
Raukennustaiteen seuran jäsentiedotteessa 3–4:2004 mm. Marketta Kujala, Puu-Vaasan suojelu: VIII ja IX kaupunginosan tulevaisuus
Vanhoja kuvia Kälviältä
Samuli Paulaharju: Kuvauksia Hailuodosta (1914)
Pohjois-Pohjanmaan ympäristöhistoria
Alla Korsholman maatatalouskoulu lehden Land och Stad 11.6.1890 kannesta.
tiistai 6. syyskuuta 2011
Sotaisia uutisia tammikuulta 1713 (oik. 1714)
Selvennys/lisäys/korjaus 6.9.2011 11:00: Alla olevat päivämäärät ovat kuin ovat lehteen painettuina. Mutta ne eivät vastaa suomalaista ajan ajanlaskua, jossa vuosi vaihtui tammikuussa. Tätä eroa en leikkeitä järjestellessäni huomannut (ks. kommentit). Hyppäsimme siis tammikuuhun 1714, mutta pakitamme ensi viikolla ja yritämme pysyä paremmin järjestyksessä jatkossa. Pahoittelen sekaannusta.Tapahtui lähes 299 vuotta sitten...
Oikealla leike London Gazetten 2.1.1713 ilmestyneestä numerosta. Dresdenissä 19.12.1712 päivätyssä raportissa kerrotaan ruotsalaisten heittäneen tykkinsä jokeen (eli kirveensä kaivoon?), hylänneen Hämeenlinnan ja perääntyneen paikkaan nimeltä Pelkin. Tarkoitettaneen Pälkänettä? Moskoviitit seurasivat ruotsalaisten joukkoja, mutta heillä oli vaikeuksia päästä joen yli, leiriytyivät, valmistivat ponttoonit, joille prinssi Galizen lastasi 6000 miestä ja hyökkäsi ruotsalaisten kimppuun. Nämä tekivät vastarintaa, mutta joutuivat taipumaan ylivoiman edessä. Tässä taistelussa ruotsalaisia kuoli 577 ja 234 otettiin vangeiksi. Moskoviitit menettivät vain 118 miestä.
Hampurissa 5.1.1713 päivätty raportti ehti samalla päivällä painettuun lehteen. Ruotsin rivit olivat sekaisin kuninkaan kupatessa Turkissa: "They were in great uncertainty what Measures to take with relation to Finland, whether it was best to abandon that Province entirely, or to succour it with a new Supply of Forces under the Command of General Ducker, who has been sent for into Sweden upon that account, but has excused himself from coming, alledging, that his Orders under the King's own Hand, not to leave Pomerania, were too positive for him to obey those of the Princess Regent."
Seuraavaksi Hampurista raportoitiin 12.1.1713 (London Gazette 9.1.1713) Venäjän puolen tilannetta. "We are inform'd from Petersbourg, that the Czar had sent three more Regiments to reinforce his Army in Finland."
Jälleen Hampurista 19.12. (London Gazette 16.1.1713): "The Princess Regent and the Senate of Sweden, after several Debates, have at last determin'd entirely to abandon the Province of Finland, and have already sent directions to withdraw their Forces which remain'd at Vasa, that they may be the better able to defend Scania against the King of Denmark and to cover the Frontiers of Sweden against the Muscovies. It is thought the former of these things will require Twenty thousand Men and Thirty thousand are to be employ'd against the Czar. The Swedish Squadron that was in Finland has escaped the Muscovite Fleeet, and is return'd safely to Simmershaven. The Czar has declar'd to the Dutch Minister, that he will satisfy the Subjects of the States General for the Losses they suffer'd by the burning of three of their Ships at Helsingfort."
No kunhan hollantilaiset saavat korvauksen, niin sopiihan sitä Suomi jättää oman onnensa nojaan.
Napista asiaa
Pikainen katsaus nappeihin Yleisradion "uutisen" Siveellisyys sanelee paitojen napitussuunnan inspiroimana. Kyseisessä jutussa lainattiin mallimestari Sari Kiviojan sanoja:
Miesten napituksen puolisuus juontuisi takeista ja niitä päällä pitäessä esiin vedettävästä miekasta.
Naisten vaatetus olisi suunniteltu palvelijattarien käsiä varten. Varsinkin ottaen huomioon nappien alkuperäisen arvokkuuden. Tai napitussuunta oli osoittamassa, että oli varaa palvelijattareen.
Vaihtoehtoinen selitys naisten osalta: napitus heikommalla kädellä muistuttaisi naisten heikommasta asemasta. Kirkonpenkkiä muistuttaa väite, että napitus johtuisi asennosta naistensatulassa, joka voisi antaa tuulen avata turha anteliaita näkymiä.
Todellisuudessa kyseessä lienee tapa, jolla ei ole rationaalista perustetta.
Lähteitä mm. Wikipedia: suit, Answers.com, Why Do Men Button Left Over Right And Women Right Over Left?
Olen kuullut tarinan, jonka mukaan selitys miesten ja naisten paitojen napitusten suuntiin löytyisi siitä, miten kirkossa ennen istuttiin. Kun naiset istuivat vasemmalla ja miehet oikealla puolella, niin napitus naisilla kallistuu vasemmalle, ettei napituksen välistä pilkota mitään sopimatonta miesten puolelleTällaista en ollut aiemmin kuullut. Google osumat englanninkieliseltä puolelta tarjoavat osittain tutumpaa tarinaa.
Miesten napituksen puolisuus juontuisi takeista ja niitä päällä pitäessä esiin vedettävästä miekasta.
Naisten vaatetus olisi suunniteltu palvelijattarien käsiä varten. Varsinkin ottaen huomioon nappien alkuperäisen arvokkuuden. Tai napitussuunta oli osoittamassa, että oli varaa palvelijattareen.
Vaihtoehtoinen selitys naisten osalta: napitus heikommalla kädellä muistuttaisi naisten heikommasta asemasta. Kirkonpenkkiä muistuttaa väite, että napitus johtuisi asennosta naistensatulassa, joka voisi antaa tuulen avata turha anteliaita näkymiä.
Todellisuudessa kyseessä lienee tapa, jolla ei ole rationaalista perustetta.
Lähteitä mm. Wikipedia: suit, Answers.com, Why Do Men Button Left Over Right And Women Right Over Left?
Ohi mennyt rutto
Selailin Mika Kallioisen kirjaa Rutto & rukous. Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa lähinnä etsien Olof Ångermanin ajan terveysongelmia. Mutta sivuilta 35-36 löysin ruton, joka koski useampaa esivanhempaani. Joko en ollut siitä koskaan lukenut tai sitten lukemani täysin unohtanut.
Kyseisestä ruttoepidemiasta tehtiin ensimmäiset havainnot Turussa heinäkuun lopulla 1657. Tauti ehti Viipuriin syksyllä. Molemmissa kaupungeissa kuolleisuus painoittui lokakuusta joulukuulle, mikä sopii yhteen paiseruton ominaisuuksiin. Siis sen, jossa sairastuneiden vartaloon ilmestyy tummia paiseita. Paiserutto, jonka välitti kirpun purema, saattoi johtaa kuolemaan 2-4 päivässä ja kuolleisuuden on arvioitu olleen 30-90%. Pienellä osalla sairastuneista tauti muuttuu keuhkorutoksi, joka tarttuu pisaratartuntana ja oli vielä tappavampi tauti
Vuoden 1657 epidemia ulottui Suomen lisäksi Ruotsiin, Liivinmaalle, Norjaan ja Tanskaan. Suomessa se ei rajoittunut edellä mainittuihin kaupunkeihin vaan tauti löysi tiensä Poriin, Pohjanmaalle sekä Savoon ja muualle Itä-Suomeen. Länsi-Suomen maaseudulla esiintymiä oli ainakin Pöytyällä, Huittisissa, Eurassa, Kokemäellä ja Lapualla.
Ohi on mennyt minulta myös malaria, jota samaisen kirjan mukaan (s. 74-76) on Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla esiintynyt 1700-luvun alkupuolella ja suuressa osassa Suomea saman vuosisadan loppupuolella. Eikä esiintymät lopu 1800-luvulle tultaessa, tauti muuttui harvinaisemmaksi vasta 1900-luvun alkaessa ja hävisi 1920-luvun alussa. Tilanteen paranemista selittää osin soiden kuivattaminen ja talojen siirtäminen kuivemmille paikoille. Kiniinin käytöllä ja ilmaston muutoksella oli todennäköisesti myös vaikutusta.
Kyseisestä ruttoepidemiasta tehtiin ensimmäiset havainnot Turussa heinäkuun lopulla 1657. Tauti ehti Viipuriin syksyllä. Molemmissa kaupungeissa kuolleisuus painoittui lokakuusta joulukuulle, mikä sopii yhteen paiseruton ominaisuuksiin. Siis sen, jossa sairastuneiden vartaloon ilmestyy tummia paiseita. Paiserutto, jonka välitti kirpun purema, saattoi johtaa kuolemaan 2-4 päivässä ja kuolleisuuden on arvioitu olleen 30-90%. Pienellä osalla sairastuneista tauti muuttuu keuhkorutoksi, joka tarttuu pisaratartuntana ja oli vielä tappavampi tauti
Vuoden 1657 epidemia ulottui Suomen lisäksi Ruotsiin, Liivinmaalle, Norjaan ja Tanskaan. Suomessa se ei rajoittunut edellä mainittuihin kaupunkeihin vaan tauti löysi tiensä Poriin, Pohjanmaalle sekä Savoon ja muualle Itä-Suomeen. Länsi-Suomen maaseudulla esiintymiä oli ainakin Pöytyällä, Huittisissa, Eurassa, Kokemäellä ja Lapualla.
Ohi on mennyt minulta myös malaria, jota samaisen kirjan mukaan (s. 74-76) on Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla esiintynyt 1700-luvun alkupuolella ja suuressa osassa Suomea saman vuosisadan loppupuolella. Eikä esiintymät lopu 1800-luvulle tultaessa, tauti muuttui harvinaisemmaksi vasta 1900-luvun alkaessa ja hävisi 1920-luvun alussa. Tilanteen paranemista selittää osin soiden kuivattaminen ja talojen siirtäminen kuivemmille paikoille. Kiniinin käytöllä ja ilmaston muutoksella oli todennäköisesti myös vaikutusta.
maanantai 5. syyskuuta 2011
Konekäännöksen rajat
Project Gutenbergiin on päätynyt saksalaisen kirjailijan Kasimir Edschmidin novellikokoelma Frauen (1922). Alkeellisella saksankielen taidollani tajuan novelleista Särön liikkuvan alkupuolellaan Suomessa sisällissotamme loppuvaiheessa. Mutta Google translate tekee kaunokirjalliselle tekstille kyllä täyden murhan:
Was machte mir der Augenblick . . . Dieser General, der in Oesterbötten die Gegenrevolution gesammelt, die Bourgeoisie eingekleidet, der nach Wasa geflohenen Senatorenregierung den krummen Rücken gestählt und das Proletariat mit Hilfe deutscher Truppen aufgerieben hatte, war er nicht machtlos, ein Sklave des Kaiserreichs, mußte sich beugen vor meinem Passepartout der Stockholmer Gesandtschaft . . . Dies alles reizte mich nur, ich war gespannt, ihn zu sehen, das Lauern seiner Augenbrauen, das wölfische Nagen der Zähne, die übermenschlich lange, dürre, vorgebeugte Figur.
Mikä sai minut hetkeksi... Tämä yleinen, kuka Oesterbötten Vastavallankumouksellisuutta kokoontuivat, pukeutunut porvaristo, kun Vaasan Senaattori hallitus pakeni kiero selkä ja steeled Proletariaatti oli pyyhitty pois tuella saksalaiset joukot, hän ei voimaton, orja Empire joutui kumartamaan minun
Passepartout Tukholman lähetystön... Kaikki tämä vetosi minuun Vain, olin innoissani nähdessäni hänet piilee hänen kulmakarvansa, wolfish kalvava hampaiden, superhuman pitkä, ohut, kumartui Kuva.
Kateissa sotilas Lindgren ja merimies Kronholm
Sanomalehdessä Posttidningar kuulutettiin 20.2.1802 Kokemäensaaren Klemolan rusthollin sotilasta Carl Lindgren. Tämä oli edellisenä kesänä luvatta Tukholmaan päästyään pestautunut englantilaiseen laivaan. Jos tästä 24-vuotiaasta 6 jalan pituisesta vaaleahiuksisesta miehestä joku jotain sattuisi tietämään...
Uudessakaupungissa vihittiin 17.7.1800 merimies Matts Kronholm ja neiti Maria Christina Neuholm. (Kaksi vuotta aikaisemmin kaupungissa oli kuollut Anders Neuholm, jolle Marian luulisi olleen jotain sukua. Se, että Andersin perukirjoitusta erikseen kuulutettiin (Åbo Tidningar 4.2.1799) antaa vaikutelman rintaperillisten puutteesta.)
Merimies varmaankin lähti merille ihan ammatin puolesta. Tavallisesta poikkeavaa oli, että sykysllä 1805 jouduttiin toteamaan ettei Mattsista ollut kuulunut mitään kolmeen vuoteen. Alla oleva kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 14.12.1805.
Matts ei Uuteenkaupunkiin palannut. Maria Kristiina ei loputtomiin itkenyt, hänet vihittiin siellä 28.12.1819 porvari Joh: Ehnqvistin kanssa, edellisestä aviomiehestään virallisesti eronneena. Matsia ei siis julistettu kuolleeksi?
Neuholmeista ei tätä kirjoittaessa löytynyt mitään valmista verkkomateriaalia. FamilySearch tarjoili Uudenkaupungin kasteita ja Hiski avioliittoja, joista sukupolvia lähes hahmottaa:
Henr. Neuholm & Maria Börman (9.12.1766)
Uudessakaupungissa vihittiin 17.7.1800 merimies Matts Kronholm ja neiti Maria Christina Neuholm. (Kaksi vuotta aikaisemmin kaupungissa oli kuollut Anders Neuholm, jolle Marian luulisi olleen jotain sukua. Se, että Andersin perukirjoitusta erikseen kuulutettiin (Åbo Tidningar 4.2.1799) antaa vaikutelman rintaperillisten puutteesta.)
Merimies varmaankin lähti merille ihan ammatin puolesta. Tavallisesta poikkeavaa oli, että sykysllä 1805 jouduttiin toteamaan ettei Mattsista ollut kuulunut mitään kolmeen vuoteen. Alla oleva kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 14.12.1805.
Matts ei Uuteenkaupunkiin palannut. Maria Kristiina ei loputtomiin itkenyt, hänet vihittiin siellä 28.12.1819 porvari Joh: Ehnqvistin kanssa, edellisestä aviomiehestään virallisesti eronneena. Matsia ei siis julistettu kuolleeksi?
Neuholmeista ei tätä kirjoittaessa löytynyt mitään valmista verkkomateriaalia. FamilySearch tarjoili Uudenkaupungin kasteita ja Hiski avioliittoja, joista sukupolvia lähes hahmottaa:
Henr. Neuholm & Maria Börman (9.12.1766)
- Ephraim s. 7.10.1767 Uusikaupunki
- Maria Christina s. 14.8.1769 Uusikaupunki
- Anna Elis. s. 28.9.1771 Uusikaupunki
- Adam s. 16.6.1774 Uusikaupunki
- Henric s. 23.2.1797 Uusikaupunki
- Maria Christina s. 4.11.1799 Uusikaupunki
- Anna Lisa s. 27.9.1801 Uusikaupunki
- Hedvig Juljana s. 1.11.1803 Uusikaupunki
- Ulrica s. 5.7.1806 Uusikaupunki
- Carl Gustaf s. 31.5.1827 Uusikaupunki
- Ulrica Juliana s. 7.4.1832 Uusikaupunki
- Helena Ulrica s. 19.7.1833 Uusikaupunki
- Maria Henrica s. 9.10.1833 Uusikaupunki
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Keräiltyä
Vinjettikuvana NYPL:n kokoelmasta amerikkalainen savukeaskin keräilykortti, jossa mimmi heiluttaa minulle tuntematonta Suomen lipun varianttia. Kuva aukeaa isompana tästä.
Tenttipaniikissa kirjoitettiin Turun Tuli on irti-näyttelystä samaan tapaa kuin olisin itsekin voinut, jos olisin viitsinyt. Lyhyt näyte:
Näyttelyalue oli melkoisen pieni. Samaan aikaan kun ihmisiä yritti kulkea omaan tahtiin, vedettiin siellä myös ohjattua kierrosta – oppaan ääni ei sitten kuulunut oikein mihinkään eli akustiikka ei tilassa ollut kaikkein paras. Historiaa ja nykypäivää kuljetettiin ihan kivasti rinnakkain, mutta tilassa ei tuntunut olevan mitään järkevää loogista järjestystä. Esitys Turun palon leviämisestä oli kyllä hienosti tehty, mutta jätti aika kylmäksi ainakin minut.Ee pääsi näkemään Peter von Baghin dokumenttielokuvan Lastuja – taiteilijasuvun vuosisata. J Vahe kritisoi tv-sarjan esitystä Sota-arkistosta. Aaro Sahari ärsyyntyi tv-uutisten huolimattomasta museonimien käytöstä.
Salla Brunou oli lukenut Kaari Utrion uusimman historiallisen romaanin Oppinut neiti ja Sirpa Kähkösen Kuopion taivaan alla, joka on "pieni ja kaunis kirja, johon on koottu tunnelmallisia historiallisia valokuvia Kuopiosta". Jenni luki Elias Lönnrotin matkakuvauksia. Jukka Kemppinen luki Markku Kuisman tuoreen kirjan Saha ja kirjoitti siitä kahdessa osassa.
Marko Leppänen esitteli Kellokosken torkkuvan ruukin. Hietzu kävi Juuan kivikeskuksessa ja sen aarrekammiossa.
Anneli ajatteli sukulaisuuksien päättelemistä patronyymeistä - kriittisesti. Timo Suvanto mietiskeli nimiasioita.
Eva Ahl-Waris osallistui Harri Nymanin väitöstilaisuudessa ja raportoi på svenska. Samoin Matti Klingen juhlaseminaarista.
Vesa Linja-aho totesi "Parhaiten historian opettaminen sujuukin tavallisen opetuksen lomassa." ja oli kerännyt listan kirjoja autotekniikan historiasta.
Arkland näki painajaista på svenska kulttuuriperinnön digitalisoinnista. Suomeksi uni olisi aika samanlainen.
Ruotsissa oli viime viikonloppuna valtakunnalliset sukututkimuspäivät, joista raportoi Roland Classon på svenska yhdessä ja toisessa palassa.
Verkkarissa Tutkimusdatan hallintaan tutustumassa – vierailu Yhteiskuntatieteellisessä tietoarkistossa Tampereella
Sulhasongelmia
Laukaalla mieli naimisiin vuonna 1796 "vanha renki" Matts Henriksson, jolla ei ollut esitettävänään papintodistusta esteettömyydestään. Niinpä oli tarpeen julkinen kuulutus, joista toinen ilmestyi 14.6.1796 sanomalehdessä Inrikes tidningar. Siinä todettiin Mattsin ilmoittaneen syntyneensä Hattulassa. Morsmaikku oli talonpojan tytär Maria Thomasdotter, jonka kanssa oli jo yhteinen poika avioliittolupauksen varassa. Hiski-haku ei vaan tuota sen paremmin sopivaa poikaa kuin avioliittoakaan. Lähimpänä on Jyväskylän maaseurakunnassa kastettu 11.5.1795 syntynyt Matthias Toivakan Pessilästä. Jyväskylä oli Laukaan kappeli eli voi olla osumakin.
Renki Henrik Isaksson Heinun kylästä oli luvannut mennä Kalvolan pitäjän ja Kutilan tilan piika Hedvig Sigfridsdotterin kanssa. Mutta Henkka poistui näköpiiristä astumatta alttarille. Jotta Hedvig pääsi eroon kihlauksesta ja jonkun toisen kanssa Hattulassa naimisiin, kuulutettiin Henkan perään kolmatta kertaa alla olevalla ilmoituksella 3.7.1806 sanomalehdessä Posttidningar.
