Kokemäeltä Amerikkaan, osa 83

Säpilässä asuvan suutarin Adolf Sandellin vaimo Edla Heikintytär synnytti 5.5.1872 pojan, joka sai nimekseen Oskar Evert. Isän kuoltua poika suuntasi Kokemäeltä Turkuun, mutta päätyi Poriin, jossa hän oli maalarin oppinut kun kastettiin lapsi Martti Oskari (s. 3.9.1894) ja maalari kun tytär sai nimen Ellen Elisabeth (s. 5.2.1896). Avioliitto Sofia Nordströmin kanssa oli solmittu Porissa 22.5.1893. Sofia oli leski ja edellisestä avioliitosta lapsia, joista osa käytti Amerikassa isäpuolensa sukunimeä.

Oskari lähti Amerikkaan vuonna 1902, ilmeisesti ennen kuin Sofia ja viisi lasta saapuivat Tunisian-laivalla Halifaxiin 28.11.1902. Perhe asettui Minnesotan Minneapolikseen, jossa Oscarin maalarin taidoille oli käyttöä. Hän kuoli Cloquetissa 29.8.1928.

Lähteet:
Kokemäki, kastetut, rippikirja 1869-1879 s. 118, 1881-1890 s. 137, 1891-1900 s. 164
Hiski, Porin kastetut
Ancestry.com member tree "Snyder, Hune, Sandell, Moilanen June 4 2010"
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Ancestry.com. Minnesota Territorial and State Censuses, 1849-1905: Minneapolis Ward 4
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census: Year: 1910; Census Place: Minneapolis Ward 4, Hennepin, Minnesota; Roll: T624_701; Page: 18B; Enumeration District: 70; Image: 820.
Ancestry.com. 1920 United States Federal CensusYear: 1920;Census Place: Thomson, Carlton, Minnesota; Roll: T625_824; Page: 10B; Enumeration District: 16; Image: 722.
Ancestry.com. Minnesota Death Index, 1908-2002

Luin Aviisia

Tampereen ylioppilaslehti Aviisi tarjoilee juttunsa verkkosivuillaan. Historiaa en kovin paljoa jutuista löytynyt.

Henri Waltter Rehnström arvioi kirjan Elokuvan lyhyt historia.
Olli Koikkalainen arvioi kirjan Tampere tulessa 1918.

Vuonna 2005 esiteltiin kansanperinnearkistoa.

"20 000 tuntia ääntä, 15 000 magneettinauhaa, 200 000 valokuvaa, 25 000 sota-ajan kirjettä", Aho luettelee.

Jo 2006 (!) oli arvioitu Wikipedian hyödyllisyyttä. (Kylläpä aika kuluu nopeasti.)

Vuonna 2007 oli kokeiltu tentin läpäisyä ilman lukemista. Jutussa keskusteltiin myös kirjatenteistä yleisemmin. Edellisenä vuonna oli myös käsitelty aihetta:

"Jos ihan päin honkia vastaa, ei varmasti pääse läpi, vaikka kirjoittaisi kuinka pitkästi. Eräs vastaaja aloitti vastauksensa ekspressionismista, mutta sitten alkoi tekstissä vilistä aivan vääriä taiteilijoita. Yritys oli kova, asiaa ei vaan ollut riittävästi."

Vuoden 2007 numerossa juttua Suomen ruokahistoriasta.

"Suomalaiset kunnioittavat keskimääräistä enemmän ruokaa, koska täällä on voimakas agraariperinne ja niukkuuden kokemuksen perinne", Työtehoseuran tutkimus- ja kehittämispäällikkö, ruoan historiaa tutkinut Merja Sillanpää kertoo.

Vuoden 2007 historian fuksi kommentoi:

"Ei yliopisto-opiskelu tunnu olevan niin hirveää, mitä arvoisa historianopettajani lukiossa sanoi. Opettaja piti hirveästi kalvosulkeisia, jotta osaisimme varautua yliopisto-opiskeluun. "

Muutamia tietoja vanhimmista taitelijoistamme

Valvojassa 1908 julkaistussa, C. A. Gottlundin papereista suomennetussa kirjoituksessa Muutamia tietoja vanhimmista taitelijoistamme todetaan:

... eli Tukholmassa vielä minun aikanani - s.o. 1820-luvulla - kaksi maanmiestämme, toinen maalari, toinen kaivertaja, molemmat aito taiteilijoita ja toimessaan kuuluisia; vaikkeivät siltä, niinkuin nykyaikana, kaikissa sanomissa maailmalle toitotettuja, eivätkä heidän tekonsa suurin liikkein suositettuja. He elivät kumpikin - pienessä ullakkokamarissaan, neljännessä kerroksessa - pienissä oloissa; ja vaikka he molemmat olivat jo ikämiehiä ja naimattomia; elivät he kokonaan vain taiteelleen, unohdettuina ja syrjässä maailman silmiltä; kuitenkaan osaamatta käytännöllisessä elämässä hankkia erikoista voittoa ja hyötyä teoksistaan.

Gottlundin tarkoittama maalari oli Gustaf Wilhelm Finnberg, "nahjus, joka ei oikeastaan tahtonut saada koskaan mitään käsistään; mutta josta suurine taipumuksineen ja kelpo opintoineen olisi voinut tulla huomattu mies, ellei toiselta puolen köyhyys ja toiselta vastoinkäymiset olisi masentaneet hänen vähän energistä sieluaan. Tottuneena kestämään kaikki, puuttui häneltä ei ainoastaan rohkeus, vaan toivokin, jota ilman ei mitään suurta voida aikaansaada."

Finnberg on noteerattu Suomen kuvataidematrikkelissa ja hänestä on tehty puolen tunnin mittainen dokumenttifilmi. Gustaf Wilhelm Finnberg syntyi Paraisilla 24.11.1784 vanhempinaan merimies Johan Finnberg ja Sofia Henrikintytär Stenroos. Hän kuoli vuonna 1833.

Gottlundin toinen varhainen taiteilija oli Carl Gustaf Lundgren, joka oli "kotoisin Kuopiosta; ja hän oli aikanaan, ellei ainoa, niin ainakin parhain ja taitavin kartankaivertaja Ruotsissa. Muuten oli hän kaikessa säilyttänyt vakaan ja umpimielisen suomalaisen luontonsa muuttumattomana. Minä jouduin sattumoisin tekemisiin hänen kanssaan, siten että kun suomalainen ylioppilaskunta Upsalassa v. 1821 päätti lyöttää kultamitalin kiitolliseksi merkiksi rakkaudestaan ja kunnioituksestaan sen vanhaa ja monivuotista inspehtoria, professori arkiatria Pehr v. Afzeliusta kohtaan, oli meidän pakko etsiä Tukholmasta taitava kaivertaja; ja silloin me käännyimme Lundgrenin puoleen, jota siihen aikaan pidettiin etevimpänä."

Täydellisimmät tiedot Lundgrenistä internetistä löytyvät ruotsalaiselta sivulta. Hänen vanhempansa olivat Israel Lundgren ja Catharina Ulrika Blankensten ja syntymäpäivänsä Kuopiossa 26.12.1779. Vastaava kastetta ei Hiskistä löydy (neljä sisarusta kylläkin 1781-1785), mutta myös SukuForumin keskustelussa Carl Gustafille annetaan samat vanhemmat. Lexikonett Amanda tietää hänen kuolleen hukkumalla vuonna 1854.

Sven Tuuvan aseveljistä

Siitä lähtien kun törmäsin historiallisissa sanomalehdissä Suomen sodan veteraanilistauksiin, on takaraivossa pyörinyt ajatus "niistä voisi tehdä koosteen". Enää ei tarvi miettiä, Ilpo Lagerstedt on hoitanut homman.

Lagerstedtin Sven Tuuvan aseveljiä ilmestyi viime vuoden lopulla ja osui onnekkaasti silmiini kirjaston uutuuslistassa. Kirjan esipuheessa selostetaan tarpeellisella tarkkuudella mitä on tehty: kerätty kokoon 50 vuotta sodan jälkeen sanomalehdissä esitettyjä avustuslistoja ja toimitettu se henkilöluetteloksi. Pari sivua sisällöstä vilaistuani aioin nipottaa kirjoitusvirheistä, mutta ilmeisesti Lagerstedt on uskollisesti toistanut lähteittensä tekstin. Tarvittaessa helppo tarkistaa, sillä mukana on viitteet sanomalehtiin.

Kirjaa selatessani silmäni osui muutamaan veteraaniin, joiden ainoat tiedot olivat kuolinilmoituksesta eli esipuheen rajaus ei aivan tarkalleen pidä paikkaansa. "Ylimääräiset" ihmiset tuskin ketään haittaavat tällaisessa hakuteoksessa. Esipuheessa mainittu idea yhtenäisestä tiedostosta Suomen sodan sotilaista kuullostaa hyvältä. Löytyisikö perinneyhdistystä asian ajajaksi tai kiinnostaisiko Biografiakeskusta? (*)

Hakuteoksena Sven Tuuvan aseveljiä toimisi vielä paremmin, jos siinä olisi paikkahakemisto. Sen tekemistä on varmaan haitannut paikkojen epästandardit ilmaisut, mutta niidenkin kokoaminen olisi helpottanut paikallisesti ajattelevaa. Itse en ollut hakemassa sukulaisveteraaneja, mutta mielenkiinnolla luin, että esivanhempieni pienessä kylässä eli Suomen sodan veteraani heikoissa oloissa.

Joitakin sivuja kirjasta on näkyvillä Google Books-palvelussa ja siellä voi myös tekstihaulla selvittää miltä sivuilta "omaa" paikkakuntaa kannattaa lähteä hakemaan. Jos se on kirjoitettu tavanomaiseen tapaan siis. Google ei kirjan sisäisessä haussa tarjoa automaattisesti taivutusmuotoja, joten niitä pitää itse tuottaa.

(*) Ruotsissa kootaan tietokantaa Centrala Soldatregistret vuosien 1682-1901 välillä palvelleista. Vapaaehtoisprojektiin ei ilmeisesti ole osallistunut suomalaisia, ainakin rykmenttimme loistavat poissaolollaan.

Kanadassa kuolleita - Kauvatsalla

Olen aloitellut tai paremminkin uudelleenlämmitellyt enimmäkseen Kauvatsaa koskevaa sukukirjahanketta. Niinpä aloin kaivamaan SSHY:n sivuilta rippikirjalinkkejä henkilöihiin. Ennenkuin pääsin rippikirjan 1853-1860 hakemistossa oikeaan kohtaan, huomasin yläreunasta "Kirje: koskien suomalaissyntyisiä Kanadassa kuolleita". Ties miksi päätynyt kyseisen kirjan väliin, mutta oli lähetetty Ulkoasiainministeriöstä 19.11.1946 Turun arkkihiippakunnan Tuomiokapitulille ja koska yksi listassa oleva oli syntynyt Kauvatsalla oli yksi kappale päätynyt Kauvatsan seurakuntaan.

En jaksa kirjoittaa koko listaa puhtaaksi, mutta alla siinä olevat nimet ja linkit itse listaan.

Annala, Jennie o.s. Seppälä s. 14.9.1899 Alajärvi Menkijärvi *** Hakala, Elias s. 1883 Alavus *** Halla-aho, Edvard s. 1883 Alavus *** Hongell, Hilma Maria s. 19.12.1886 Iso-Kyrö *** Isacson, Thomas s. 13.2.1868 Alavus *** Juusola, Gust 30.9.1877 Ylihärmä *** Kallio, John s. 26.5.1881 Jalasjärvi *** Kallio, Maria s. 10.8.1869 *** Kangas, Frank Jakob s. 1889 Kankaanpää *** Karjala, Aino o.s. Kuhmonen s. 2.3.1885 Soini *** Kari, Arvi s. 1.5.1905 *** Kotala, John Kustaa s. 31.8.1866 Lapua, Tiisteenjoki *** Kuusela, Victor s. 31.12.1884 Karvia *** Kuusisto, Gabriel s. 4.6.1871 Alahärmä, Ojala *** Latvala, Antti s. 30.6.1898 Ilmajoki *** Latvala, Jaakko s. ~1870 Ylistaro *** Leppänen, Maria o.s. Perämäki s. 16.7.1865 Noormarkku, Lassila *** Luhtala, Elviina o.s. Kivimäki s. 16.9.1883 Honkajoki *** Luhatala, John Albin s. 6.1.1882 Isokyrö, Tuurala *** Mäki, Isak s. 4.3.1879 Kurikka *** Mäki, Rauha Gunilla o.s. Nieminen s. 30.1.1903 Alavus *** Mäki-Mäkilä, Felix Jalmar s. 8.1.1906 Laitila, Hinnerjoki *** Männistö, Niilo Wester s. 4.1.1902 Karijoki / Laapväärti *** Miettinen, Kaarlo s. 16.11.1863 Kauvatsa *** Molin, John s. 1877 Loimaa *** Molin Vendla s. 1872 Loimaa *** Niskala, Seth Merski s. 29.11.1902 Parkano, Vuorijärvi *** Niemi-Kiviniemi, John s. 17.1.1870 Jalasjärvi, Koskue *** Niemi, Väinö s. 1898 Karvia *** Ojala, Oskar s. 13.1.1893 Karijoki *** Ovaskainen, Suoma Josephina s. 1.11.1902 Lappi Tl. *** Pajula, Victor John s. 17.4.1872 Noormarkku *** Ranta, John s. 1886 Ilmajoki *** Rintakanto, Eino Ernest s. 25.2.1898 Isojoki, Vanhakylä *** Rintaluhta, Tyyne s. 29.1.1892 Lapua *** Rintamäki, William August s. 27.4.1891 Kauhava *** Ristimäki, Susanna o.s. Tiiliruuki s. 1874 Nurmo, Korteniemi *** Salo, Kalle s. 1877 Lavia *** Selin, Efraim s. 14.9.1854 Viljakkala *** Seppälä, Hilda Maria o.s. Mikkola s. 31.8.1869 Alajärvi *** Strand, Bertha Maria Matilda, o.s. Niemi s. 11.9.1908 Pori *** Tamme, Sanna o.s. Perälä s. 1886 Ylistaro *** Vaininonpää-Johnson, Eva Stiina o.s. Högblom s. 13.11.1867 Karijoki *** Vikström. Jaakko Richard s. 5.10.1917 Vaasa *** Virden, Emma Amelia s. 5.5.1879 Alahärmä *** Vuorimäki, Samuel s. 3.5.1903 Kurikka *** Ahola, Aarne Johannes s. 23.12.1905 Parkano, Alaskylä *** Aho, Onni Armas s. 11.8.1899 Isojoki, Vesijärvi *** Bäri, Helene Sofia o.s. Salo s. 15.10.1864 Isokyrö *** Järvinen, Lydia Maria o.s. Saukkokoski s. 18.4.1891 Parkano, sydänmaa *** Kivisaari, John Viktor s. 7.7.1889 Lapua *** Koski, John s. 6.12.18?8 Honkajoki, Anttila *** Kuusela, Erland Hjalmar s. 18.6.1886 Ikaalinen, Viljala *** Lundqvist, Sanni Alisa o.s. Kallio s. 26.4.1897 Isokyrö *** Mannila, Selma s. 1868 Karvia *** Michelson, Anna s. 2.5.1874 Soini *** Mäkelä, Iisakki s. 12.9.1885 Peräseinäjoki, Viitala *** Mäkinen, Mauno Adreas s. 10.7.1897 Kauhava *** Niskala, Aino Maria s. ~1902 Parkano, Vuorijärvi *** Penttilä, Matti s. 15.9.1871 Nurmo *** Pleuna, Antti s. 4.5.1866 Kurikka, Mieto *** Pohjus, Saima Lydia o.s. Kivimäki s. 22.3.1889 Pomarkku *** Salmi, Maria o.s. Mäki-Salmi s. ~1901 Kuortane *** Wirta, Ernst Hjalmar s. 21.1.1885 Seinäjoki

Lähetekirje, listan sivu 1, sivu 2, sivu 3, sivu 4, sivu 5 ja kirjekuori.

Lahteen... (ja ympäristöön)

XII Suomalaiset historiapäivät Asikkalassa ja Lahdessa käynnistyvät huomenna. Itse ehdin mukaan vasta lauantaina (jollen silloin vaihteen vuoksi sairastu) , mutta lämmittelyn nimessä linkkivaraston purkua.

Aluksi vaikka tutkittua tietoa:

Pehr Adrian Gadd: Om Hollola socken (1792)
Pehr Adrian Gadd: Om Sysmä socken (1792)
Pehr Adrian Gadd: Om Nyland och Tavastehus län (1789)
Henricus Hassel: De Tavastia (1748)

Vasemmalla Hämäläinen talvivaatteissaan vuodelta 1831. Lisää tietoa paikallisesta vaatetuksesta löytynee kirjasta Finska folkdrägter. Suomenmaan kansanpukuja. I. Tavastland. Hämeenmaa

Paikalliseen ajatteluun voisi totutella lukemalla Gustaf Adolf Hemanin kertomukset Kaksi tolppaa & Pohjalais-Maija:

— Mitähän tästä peräksi tullee? virkki mies eräänä sunnuntai-aamuna, ottaen tervatut, paksuanturaiset tallukkaansa piittahirreltä ja sovittaen niitä jalkaansa.
— Tuomaan päivästä ylössanomus, Maarian päivästä pois, vastasi vaimo.
— Niin, kyllähän se niin on, mutta suo siellä, vetelä täällä, ei kuivaa kussaan.

Asiallisempia tekstejä Päijät-Hämeen historiasta löytyy Lahden kaupunginkirjaston sivulle linkitettynä.

Digitoituja vanhoja karttoja Hämeestä ja rajamailtaan:

• Karta öfver en del af Nyland och Tavastland, från Hangö till Vuohijärvi (1800)
• Charta öfver gränsskilnaden mellan Tavastehus och Kymenegårds läner ifrån Kiältis till Naulasari råställe och vidare till Pyhäväsi sjön. Afmätt år 1748
• Charta öfwer en del af Tawastland samt Heinola capell i Savolax och Itis sockn i Kymmenegårds lähner (1700)
• Geografisk Charta öfver Hattula socken belägen i Tavastehus län (1800)
  
• Finlande septentr:le, et merid:le, Nylande, et Tavastehus (1666)

Norjalaisessa DigitaltMuseumissa oli jostain syystä runsas tusina valokuvaa Tottijärveltä.

Alla Metsämaa Hauhossa Hämeessä Hjalmar Munsterhjelmin maalauksen mukaan kaiverrettuna

Rautalanka ja sen vääntäminen

Kommentoin vähän aikaa sitten paikallishistoriallista tekstiä ja pyysin selvyyttä käsitteisiin. Toisaalta oli käytetty termejä ja määritteitä, jotka eivät merkitse tänä päivänä enää kenellekään mitään (Mattilan veräjältä alkava tie) ja toisaalta sellaisia, jotka itse pystyin ymmärtämään, mutta minua nuoremmat, esimerkiksi vielä syntymättömät, lukijat eivät (Shellin kulmalla).

Tekstin kirjoittanut oli sitä mieltä ettei hän voi kaikkea "rautalangasta vääntää". Ottaen huomioon käsikirjoituksen laajuuden oli ymmärrettävää, ettei joka yksityiskohtaa voinut avata. Mutta silti luen mieluiten tekstejä, joissa sanojen ja käsitteiden sisältö ei jää mietityttämään. Ellei sitten tarkoituksena ole miettiä käsitteiden sisältöä.

Kotitietokoneeni syövereistä löytyy kuitenkin runsaasti omia tekstejäni, joissa olen itse rikkonut tätä luettavuuden kriteeriä. Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että olen kopsannut sanasta sanaan jonkun toisen tekstiä tai jättänyt primäärilähteen analyysin puoleen väliin. Malttamatta pysähtyä ja kysyä "mitä tämä oikeasti tarkoittaa"? Mikä ratsutila on 1600-luvun alussa? Minkälainen on pönkkähame? Mitä merkitystä on kymmenysten määrällä? Jos kysymyksen saa mieleensä ja vastauksen osaksi tekstiä, on tuloksena hyvin todennäköisesti tekstiä, joka antaa lukijalle enemmän.

Kysymyksen voi laajentaa yksittäisestä sanasta myös esitettyihin asioihin. Ei jättää lausetta "Hirsien väleihin työnnettiin usein sammaleita." yksin, vaan jatkaa hetken miettinnällä. Mistä sammaleet mahdettiin kerätä, kuinka usein niitä uusittiin ja miltä tuntui nukkua vetoisen seinän vieressä pakkastalvella. Tällainen kysely kannattaa varsinkin, jos kirjoittaa talonpojista ja haluaa saada sivun täyteen.

Sitten kun tekstiä on kertynyt kokoon on aika kysyä "tarkoittaako tämä mitään (tässä yhteydessä)"? Oma ohjenuorani on opiskeluaikoina päähän tarttunut lause "information is a difference that makes a difference", jolle en edelleenkään ole keksinyt näppärää suomennosta. Se muistuttaa poistamaan turhaa tavaraa, mutta myös ajattelemaan asiaa lukijoiden näkökulmasta. Tarjoaako teksti heille tietoa vai vaan (jokseenkin) merkityksettömän merkkijonon? Niin kuin sen Mattilan veräjän.

Fraktuuraa treenaamaan

Tänään julkistettiin Kansalliskirjaston Digitalkoot, jonka "peleissä korjaat sanoja Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistoon tallennetuista suomalaisista sanomalehdistä." Ennakkojulkisuuttahan tästä tuli jo marraskuussa, jolloin totesin

... olisin innostunut tällaisesta crowdsourcing-uutisesta huomattavasti enemmän, jos se olisi tullut Rauhankadulta Unioninkadun sijaan. Yhtäkaikki, tulee olemaan mielenkiintoista miten ottaa Suomessa tulta. Ja mahdollisesti tekee historiasta laajempaa yleisöä kiinnostavaa?

Lyhyen testauksen perusteella kaksi ensimmäistä peliä eivät koukuttaneet eivätkä vakuuttaneet. Toisessa kirjoitettiin aivan selviä sanoja puhtaaksi ja toisessa arvioitiin koneluvun oikeellisuutta ilman, että pääsi korjaamaan virheellisiksi katsomiaan sanoja. Vaikeusastetta kasvatettiin nostamalla nopeutta, ei tarjoamalla tuhruisempia sanoja.

Tulossa on lisää pelejä ja osassa ilmeisesti pääsee näkemään enemmän kuin yhden sanan. Ehkä ne miellyttävät minua enemmän? Edelleen olen sitä mieltä, että tällainen ratkaisu olisi sopinut paremmin Kansallisarkiston verkkopalveluihin ... vaikkapa indeksointiin.

SSS:n suunnitellut ja aloitetut projektit

SukuForumilla on viime viikot keskusteltu "Elektonisesta Maamme-kirjasta", aikeesta saada kaikki Suomessa eläneet yhdeksi sukupuuksi. Vau. SSS kiirehti perustamaan virallisen toimintaryhmän, joka tuottaa mietinnön, jonka jälkeen asiasta joko kuullaan enemmän tai ei. Vastaava hanke on kyllä onnistunut Islannissa, joka on muistaakseni Suomea hieman pienempi alue. Suomessa olisi voinut aloittaa jollain vähän vähemmän kunnianhimoisella kuten Bergholmin sukupuiden korjauksilla tai Sursill-suvulla.

Hetkinen, eikös SSS aloittanut viime vuonna Sursill-projektin. Sen etenemisestä varmaan raportoitu seuran sisäisillä medioilla. Hiski raportoinnin ehdin Sukutieto 1/2011 lehteä selatessani huomatakin, en tosin lukenut.

Hiskistä on suurin poru ja sietääkin olla. Palattuani kauvatsalaisten juurieni pariin Kauvatsan ja Huittisten Hiski-puutteet tuntuvat jälleen hyvin konkreettisesti. Maamme-kirja keskustelussa joku totesi, että Hiskin merkitys on nyt vähentynyt, kun aitoja historiakirjoja voi selata verkossa. Kirjoittajalla oli Hiskin tarkoitus hieman hukassa.

Unohtuneempia SSS:n projekteja on n.s. Satakunnan henkilötiedosto (ei se Suvannon). Minulla on hämärä mielikuva, että asiasta on julkisesti todettu jotain sitten vuoden 2007, mutta tallessa on minulla vain Aninkainen 4/2006 anti:
- Turun ja Porin läänin lainhuutokortisto (tallennus L-kirjaimessa 2006)
- Hakutietokanta Turun ja Porin lääninhallituksen anomisasiain diaareista, lääninkonttori (valmis 2006)
- Hakutietokanta Turun ja Porin lääninhallituksen anomisasiain diaareista, lääninkanslia 1773-1900 (alkuvaiheessa 2006)
- (samaan sarjaan luulisi kuuluvan myös Turun ja Porin läänin perukirjakortiston, jota muistelen jonkun tahon käsitelleen muutama vuosi sitten)

Satakuntaa tutkivana olisin tämän tietenkin mielelläni nähnyt valmiina, mutta ehtiihän täydentää tekemisiään eläkepäivilläänkin? Jolloin voin vetää myös Maamme-kirjasta sukupuun ihailtavakseni. (Älkää tehkö sitä ilman lähdeviitteitä, pliis!)

Täydellisyyden vuoksi todettakoon, että Aninkainen 4/2006 mainitsi SSS:n käynnissä oleviksi hankkeina myös
- Turun ammattikuntien arkistojen digitoinnin ja
- Hakutietokannan pohjoisamerikkalaisiin suomalaislehtien nekrologeihin

Vuoden 2006 jälkeen on muistaakseni lisäksi käynnistetty Sukuhakemiston täydennys sekä lähetetty SSS:n kirjastosta paikallishistorioita työllistetyille, jotta henkilöhakemistoja saataisiin elektroniseen muotoon ja hakutietokantaan SSS:n sivuille. Näiden hankkeiden kohtalosta en tiedä, enkä lähde käsittelemään seuran julkaisutoimintaa. Muitakin hankkeita varmaan mennyt ohi suurien korvieni tai pudonnut päästäni. SSS:n "Hankkeet" sivusta ei tätä kirjoittaessa valitettavasti ole tukea muistille, josta löytyy vielä viime tingassa SSS:n ilmoitettu osallistuminen Arkistolaitoksen indeksointihankkeeseen.

Jääkärikorpraali halusi naimisiin 1807

Tenholassa syntynyt Isac Elieson Forsberg kokeili oloa räätälinkisällinä, mutta päätyi sitten sotilasuralle. Hänestä tuli korpraali kuninkaalliseen Karjalan jääkärijoukkoon nimellä Isak Eklund. Kuopiossa hän kohtasi elämänsä naisen, Anna Catharina Savanderin, mutta naimisiinmenoa esti esteettömyystodistuksen puute. Siksi ylläoleva ilmoitus julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 5.9.1807.

Hiskissä ei ole Kuopion kaupunkiseurakunnan vihittyjä, mutta kastetuista löytyy 3.7.1807 avioliiton ulkopuolella syntynyt Gabriel Isaak, jonka vanhemmat ovat "Föreg. Isaak Ekelund " ja "Anna Kais Savander".

Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa on Kuopion maa- ja kaupunkiseurakunta > Kuopion maa- ja kaupunkiseurakunnan arkisto > Syntyneiden ja kastettujen luettelot > Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1805-1832. Kansilehtensä perusteella niteessä on vihityt, kastetut ja haudatut. Ensimmäisellä sivulla vihittyjä eli onkohan tällä digitaaliarkistossa joku rinnakkainenkin otsikko vai vain puutteellinen sellainen? Kuva on tolkuttoman pimeä yläreunasta, mutta seuraava sivu onneksi ei, joten selviää, että eka sivu oli vihittyjä vuodelta 1800 ja vihityt jatkuvat... Hyvin pian on edessä vuosi 1807, jossa ei Isakia ja Anna Kaisaa näy. Eikä näy seuraavinakaan vuosina eli mahdollisesti tarinalla ei ollut onnellista loppua.

Vihittyjä on nidoksessa vuoteen 1842, jonka jälkeen lähtee kastetut vuodetsa 1805, kuten otsikko lupasi. Gabriel Isaakin kaste näyttää tältä eli Hiskin perusteella ammatiksi hahmottamani "Föreg." olikin "isäksi sanottu".

Hiski löytää Tenholasta lukuisia Isak Eliaksenpoikia, mutta yhdelläkään ei ole sukunimeä Forsberg, jonka Isak on voinut omaksua räätäliaikoinaan.

Se kolmas asia

Akateemisen kirja-alesta poimin Sam Jordisonin kirjan Sod that! 103 things not to do before you die. Jordison oli käynyt läpi kymmeniä "tee tämä ennen kuin kuolet" -listoja ja poiminut omaan listaansa ne, jotka hänen mielestään voi jättää tekemättä. Formula-ajon katsominen Monacossa, laskuvarjohyppy, haiden kanssa sukeltaminen...

Mutta hän dissaa myös kirjakerhoon liittymisen, origamin tekemisen, teatterissa ja oopperassa käymisen, vieraan kielen oppimisen, ruusukaalin syömisen ja sukujuurien selvittämisen. Niin ja myös historian elävöittämisseuraan liittymisen.

Takaisin sukujuuriin, jotka olivat siis kirjassa kolmantena. Mukanaolon arvasin jo ennen kirjan avaamista, mutta mitkä ovat perustelut? Tai paremminkin perustelu. "Koska esivanhempasi ovat erittäin todennäköisesti olleet uskottomia aviopuolisoilleen, touhu on merkityksetöntä. Ja jos ovat kaikki olleet uskollisia, niin puuha on silti mielettömän tylsää."

Vastakommenttini: sitä tietää vasta, jos kokeilee! Mutta silti en aio uida Englannin kanaalin yli (listan 82).

Ai, niin uskottomuus. Henk. koht. mielipide: sukututkimus on loppujen lopuksi arvonta, jolla poimitaan menneestä ihmiset, joiden kautta historiaa voi tarkastella. Jos 1500-luvulle päädyttäessä osa on "väärää" porukkaa, niin olen kuitenkin tehnyt parhaani ja pelannut itse sääntöjen mukaan.

Kerättyä

Turun ylioppilaslehdessä Pasi Jokinen lähti kolumnissaan perinteistä kohti vaaleja

Koulussa opetetaan, että suomalaisia perinteitä ovat kalakukko ja kansantanssit. Tämän valheen kertominen itsessään on perinne. Yhdeksän kymmenestä valhetta kertovasta peruskoulunopettajasta ei ole kumpaakaan kokenut.

Aitoja suomalaisia perinteitä mainittujen sijaan ovat muun muassa vaimonhakkaus, kaverin puukottaminen kännissä, pakkoruotsi, seksuaalinen itsehäpeä sekä lähi-idän satuhahmoista kertovien laulujen vastentahtoinen veisaaminen. Ensimmäisiä ei kukaan puolustele. Ne näyttävät säilyvän yhteiskunnassamme ilman julkisia tukia ja puolusteluja. Kolme jälkimmäistä kuitenkin ovat saaneet heikoilla argumenteilla varustautuneita korkea-arvoisia puolustajia.

Jenni Sahramaa kirjoitti laadukkaan katsauksen 1700-luvun pukeutumiseen ylellisyysmääräysten näkökulmasta.

Sveaborg-Viapori -projekti oli tammikuussa aloittanut blogin, joka löytyi kiitos Agricolan historiablogisyötteen.

Mikko Kalajoki totesi (epäsuorasti), että kaksi ihmistä voi kokea & muistaa saman ympäristön eri tavoilla.

Poleemiseen tyyliinsä Ruukinmatruuna on esittänyt näkemyksenä Suomen kielen ja kansan alkuperästä.

Värtsilän verkkolehdessä Värtsi Lissu Kaivolehto aloittaa "Olin tässä päivänä muutamana Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä (ent. sota-arkisto) penkomassa Pälkjärven Aseveliyhdistyksen arkistoa. Tositenipussa huomasin tämän Värtsilässä kirjoitetun laskun ja sehän oli tietysti kuvattava Värtsiä varten."

Kari Hintsala aloitti Turun palosta selvinneiden esineiden esittelyn.

Nelly Laitinen jakoi på svenska arkistolöytöjen tunnelmaa.

Arkipäivän aktivisti tutustui Tampereen museotarjontaan.

Historianopiskelija jätti Tampereen taakseen ja totesi:

Tampereen yliopiston on huippukiva opiskelupaikka. Historiatieteen ja filosofian laitos on suositeltava. Tosin enäähän meillä ei ole laitoksia vaan tieteenalayksiköitä, ja oma kotilaitoksenikin kuuluu nykyisin yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikköön. No, hissan laitoksena se minulle pysyy siihen saakka, kunnes valmistun. En olisi halunnut opiskella missään muualla. Laitoksella on hyviä opettajia (no, toki niitä toisenlaisiakin), siellä on kannustettu tekemään hyviä opinnäytetöitä ja ohjaus on jees. Kurssitarjonta tuntuisi paranevan vuosi vuodelta.

På rikssvenska, om finska, med lite av Magma

Carl Linneaus 1732

Öfre Österbottens bonder, såsom de äro mörksens barn i huset alltså ock extra sc. Impexi, stora byxor till fots, helt hvita, en pals hopsydd framan till; trätfulle. I husen luktade nauseabundun af sur sik, lik sur strömming, I husen osnyggt, kan intet tala annat än finska.

Dick Harrison 24.1.2011

Jag har ju alltid kunnat ta mig fram på svenska i Finland. Varpå min fru och jag sätter oss på en restaurang på flygplatsen i Helsingfors och beställer var sin rätt (på svenska). Kyparen talar engelska till mig. Även menyn är på engelska (och finska). När vi därefter handlar i en av flygplatsens affärer är expediten lika oförmögen att tala svenska. Det vill säga: hon förstår bevisligen vad jag säger, och hon har säkert läst svenska i skolan, men hon väljer ändå att anlägga en engelskspråkig fasad.

Varför? För att låta svensken veta sin plats? För att "huggormar" bör "utplånas"? För att hon har svalt den historiska lögnen att svenskarna i Finland blott utgör den sista resten av en orättmätig medeltida erövring?

No, ehkä siksi, että Helsingin lentoasemalla suurin osa asiakkaista osaa joko suomea tai englantia. Kiinalaisten ja ruotsalaisten rahat eivät kiinnosta.

Harrisonia oli Suomen vierailulla ehtinyt järkyttää myös se, että joku oli rohjennut esittää ajatuksen, ettei historiantutkimus ole tiedettä. Kontrafaktuaalisesta kokonaisuudesta en saanut mitään oleellista uutta irti, mutta tulinpa tutustuneeksi suomenruotsalaisen ajatuspaja Magman verkkosivujen tarjontaan. Josta poimintoina:

Sirpa Kähkönen: Hyvä historiantutkimus herättää tunteita (Reaktioita Meinanderin kontrafaktuaalisuuteen, kielikysymyksestä, tottakai)
Dick Harrison: Betraktelse utifrån en stekpanna (tiliaineiston ylistys, joka kääntyy kielikysymykseen)
Sirpa Kähkönen: Vastoin faktoja ja parempaa tietoa – Edith Södergranin kuviteltu elämä (taas mainitaan kontrafaktuaalisuus, koko sivuston teema?)
Dick Harrison : Att tämja det förflutna genom att förfalska (Vampyyreistä ja unkarilaisesta kreivittärestä Erzsébet Báthory)
Dick Harrison: En ny svensk historia? "Det är inte ovanligt att jag möter universitetsstuderande i ämnet historia som har svårt att placera medeltiden rätt kronologiskt (epoken blandas ofta ihop med antiken), som inte vet att Sverige och Finland var samma rike före 1809, som tror att riket inte hade några kungar före Gustav Vasa. Och så vidare." MITÄ-TÄH?!