perjantai 23. joulukuuta 2011

Löydettyä

Yllä yksityiskohta 1500-luvun panssarista Venäjältä. Peräisin Livrustkammarenin, Skoklosters slottin ja Hallwylska museetin kokoelmatietokannasta, minkä bongasin blogista Isis' Wardrobe.

Laura jakoi (antiikin) roomalaisen hunajaviinin ohjeen.

HistoryToday tarjoaa ilmaisartikkelin Norjan saamelaisia 1700-luvulla tutkineesta miehestä. Teksti in English, kaksi hienoa kuvaa. Muutama lisää Flickr:ssä.

Anu Lahtinen mietti kirjeiden säilyttämistä ja julkaisemista sekä naisiin liittyvien sanojen merkityksen muuttumista. Jukka Kemppinen puolestaan pyöritteli mies-sanoja.

Pikkumuseon haasteissa katsaus keskiaikaisen kylätontin arkeologisista tutkimuksista. Tuomo Kesäläinen jakoi aarretarinoita Varsinais-Suomesta.

Reijo Valta kirjoitti tekniikkaan liittyvistä aistimuistoista. Fiskarsin museo antoi voin puutteesta kärsiville kirnuamisohjeet.

Sakari Silvola tarkasteli sisällissodastamme tehtyä lautapeliä.

Pyhäjoen kirjaston blogiin oli kirjoitettu esitätien äänen löytymisestä Suomen kansan vanhojen runojen -tietokannasta. Tuoreempi teskti käsitteli Herman Lindqvistin heikkoa lainamenekkiä.

Wäinö käveli Malmin hautausmaan korttelissa 71.

SLS:n Källan-lehden tuoreimmassa numerossa oli Kaisa Luoman artikkeli Augusta Lundahlista. Kuriositeettikabinetissa Janne Rantanen tarkasteli Turun ilmatorjuntapattereita. Samassa verkkolehdessä Elli Liippo kertoi museopedagogisen draaman tekemisestä.

Lukulampun valossa oli saanut vieraakseen Teemu Keskisarjan ja käsitteli kirjaa Vihreän kullan kirous. Aino-Maria Savolainen tykkäsi Hiljaisuus-elokuvasta. Réa luki Laila Hirvisaaren kirjan Minä, Katarina ja yllättyi positiivisesti. Kari luki Jenni Linturin kirjan Isänmaan tähden. Kirsimaria Katja Kallion Kätilön. Salla Brunou tarttui vuonna 1782 ensikertaa ilmestyneeseen ranskalaiseen romaaniin.

Marita Hietasaaren väitöksen lectio praecursoria loppui:
Historialliselle romaanille ominainen eri aikatasoilla liikkuminen mahdollistaa ajankohtaisten kysymysten käsittelyn. Menneisyyttä ja nykyisyyttä yhdistävänä laji voi tuoda syvyyttä vaikeiksi mielletyistä historiallisista aiheista käytyyn keskusteluun. Koska historiallisella romaanilla on potentiaalia toimia sekä konservatiivisena että yhteiskuntaa uudistavana voimana ja koska se yhä edelleen on yleisön suosiossa, laji ansaitsee tutkimusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti