sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Kohdattua

Vasemalla näkyvä mies kohtasi kameran vuonna 1877 ja minä kuvan DigitaltMuseum-sivulla (via Kringla). Kuvatekstin mukaan kyseessä on "Keiky Raty från Eno, Karelen i Finland"

Jessica Parland-von Essen osallistui seminaariin Digiajasta ikuisuuteen eli mitä kulttuurista kannattaa säilyttää ja raportoi på svenska.

Marko Leppänen esitteli Väinö Auerin hahmotelman Suur-Suomeksi vuonna 1941. Igor mietti Suomea Natsi-Saksan rinnalla.

Pertti Jarla kirjoitti sotaveteraanien kunnioittamisesta ja loukkaamisesta.

Inkeri Valtonen on jatkanut sotahistoriasta kirjoittamista. Tuoreimpia otsikoita:Kenraali ja talousnero Rudolf Walden,
Mielenkiintoinen jääkäriliike,
Jääkäreitä ja kenraaleja, Hyviä keskusteluja asiakkaiden kanssa.

Niko Lipsasen kirjoituksesta sain tietää Anu Lahtista haastatellun Ylioppilaslehdesä.

Verkkarissa kerrottiin historiallisten säähavaintojen digitoinnista ja kommentoitiin kirjallisuutemme joulukertomuksia.

Sirpa Kähkösen kolumni Toteutumattomat kohtalot ja vaihtoehdottomuuden mantrat käsitteli sodan perintöä.

Janne Koskinen kehui 1700-luvun uhkapeliä. Facebookin puolella tuttavani totesi "Sain viime jouluna pelin lahjaksi, mutta ohjeet olivat sen verran puutteelliset, ettei pelaaminen onnistunut. Edes googlesta ei ollut apua."

Tunnegeneraattorissa muistojen kertausharjoitus. Propellihattupoika mietti historian opetuksia. Vuokko Isaksson käsitöiden (lähi)historiaa.

Jouni-Matti Kuukkanen on aloittanut bloginsa marraskuussa ja m.m. kirjoittanut otsikolla Kohti historian loppua sittenkin? Heinäkuussa on aloittanut sukututkimushenkinen blogi Sekalainen sukukunta.

Rebekka oli katsonut ekan jakson Hulluuden historiaa. Mia oli lukenutItämeren hylkyjä käsitteleviä kirjoja sekä kirjan Kadonnutta Inkeriä. Tuttavansa Lempeästi hullu puolestaan Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maijan.

Hanna oli lukenut Suomen lasten historian. Kaisa luki Kjell Westön Missä kuljimme kerran.

Lokisti Rape Koskinen oli kirjoittanut muistorunon Juice Leskisestä.

Jenni kertoi:
Sain vähän aika sitten suurimman stressin pois alta, kun tulostin mun historian tutkielman "Naisten pukeutuminen 1800-luvulla". Mä en vain tiedä miten suhtautua, kun muiden työt on ollut noin viiden sivun mittasia, mun työ 19 sivua. :D Joku tässä nyt ei täsmää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti