tiistai 15. marraskuuta 2011

Viisi kertaa Hoffman ja Luther-bonus

Kirjamessuilla bongatun kirjankannen perusteella lainasin kirjastosta Yvonne Hoffmanin kirjoja, enkä tehnyt huonoja kauppoja.

Kapeahko, selvästi lapsille suunnattu, Det röda bokmärket tuli luettua kannesta kanteen. Sanavarastoni ei riittänyt ihan joka lauseeseen, mutta peruskonsepti tuli selville. Punainen kirjanmerkki lennätti kouluikäiset sisarukset aikamatkoille, joilla annettiin ymmärtää olevan yhteys myös heidän sukuhistoriaansa. En hirvittävästi välitä mielikuvituksellisesta ajassa liikkumisesta, mutta tässä rakenne toimi hämmästyttävän hyvin. Pienillä väläyksillä saatiin mukavasti otetta Suomen historian aikoihin.

Samat päähenkilöt ja kehys löytyivät kirjamessuilla huomaamastani kirjasta Tsarens galejor. Nyt sivuja oli hieman enemmän, mutta tarinoita vain yksi. Sen tapahtumat oli sijoitettu läntiselle Uudellemaalle Suuren Pohjan sodan vuonna 1714. Seikkailupitoista ja vauhdikasta toimintaa.

(Sivuhuomautus: Läntisellä Uudellamaalla alkaa myös aikamatka Annika Lutherin kirjassa Bronsåret, jossa en päässyt alkua pidemmälle. Tarkistin sentään, että pronssikauden ihmiset puhuivat jotain suomensukuista kieltä. Luther on aikamatkaillut myös kirjassaan Gårdshuset, jossa kohdataan nälkävuodet.)

Varhaisempia Hoffmanin kirjoja ovat viikinkiajalle sijoittuvat Kniven och ringen ja Den kluvna stenen. Kansien, paksuuden ja kirjastoluokittelun perusteella lapsille suunnattuja. Jälkimmäinen käännetty suomeksi, Halkaistu kivi.

Mutta Hoffmanin kirja Spåren efter Mitja. Breven till Ingrid 1896-1899 oli aivan toista sarjaa. Täysin aikuisillekin sopivaa. Perhearkistosta löytyneiden 30 kirjeen yhteyteen oli tuotu sekä taiteellisesti kirjoitettua fiktiota että silkkaa faktaa. Takatekstin mukaan kyseessä on montaasiromaani. Ei kuitenkaan tarvitse huolestua, että eri elementtejä ei erottaisi toisistaan. Ne on esitetty selkeästi otsikoituna ja kokonaisuus on mielenkiintoinen katsaus 1800-luvun Pietari-keskeiseen elämään.

*spoileri-varoitus*

Hoffman paljastaa päähenkilöidensä henkilöllisyyden vasta kirjan lopussa. Koska haluan palvella henkilöhistoriasta kiinnostuneita... Kirjeitä vastaanottaa Ingrid Nobel (1879-1929). Kirjeitä kirjoittivat Dmitri Nyberg (1873-1907, Santeri Nuortevan veli), Valentin Hoffman ja Gabrielle Tardiff.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti