Eilen kotiin tullessani postiluukusta törrötti lupaavan näköinen Amazonin kuori, yksi DVD tilauksestani oli jälkitoimitettu. Iloni muuttui harmistukseksi, kun sain paketin auki ja totesin kyseessä olleen History Cold Casen kakkoskausi. Ykköskausi tuli nimittäin viikonloppuna katsottua ja tuomittua. Vaikka tekijät olivat englantilaisia tyyli oli amerikkalaisen dramatisoiva ja jankkaava.
Kussakin jaksossa analysoidaan luurankoa tai useampaa. Kaikille tehdään suunnilleen samat testit ja useimmiten merkityksetön kasvojen ennallistus. Ohessa mietitään historiaa, mutta aika yksinkertaisella tavalla. Yhdessä jaksossa tutkittiin afrikkalaisen oloista luurankoa keskiaikaisen luostarin hautausmaalla. Neuvoin ruutua sanomalla "ristiretket" suunnilleen varttia ennenkuin ohjelmassa päästiin samaan tulokseen. Mielenkiintoisin jakso oli kaivoon haudatut 17, jotka dna-analyysillä selvisivät todennäköisesti juutalaisiksi, mikä paljasti uutta tietoa kyseisen kansanryhmän kohtelusta keskiajalla.
Kyseisessä jaksossa jäänteet luovutettiin "omalle yhteisölle" eli nykyiselle kaupungin juutalaiselle seurakunnalle. Missään muussa katsomassani jaksossa en huomannut mainintaa luiden loppusijoituksesta eikä analyysin oikeutusta (tietenkään) kertaakaan kyseenalaistettu. Moni olisi kyllä sen voinut tehdäkin.
Suomessa ei inhimillisten jäänteiden käsittelystä ja sijoittamisesta ole suuremman yleisön kuullen keskusteltu. Ainoa mieleeni tuleva juttu on Ylen sivuilla ollut uutinen Kolttavainajat haudataan uudestaan Neidenissä. Se loppuu
Ruotsissa keskustelua on näkynyt enemmän. Tuoreimpana Åsa M. Larssonin blogikirjoitus, jossa viitattiin Historista museetin paneelikeskusteluun, jonka voi katsoa verkossa. Aikanaan minulla oli aiheesta useampia linkkejä, olenko laittanut hukkaan vai jonnekin tänne blogissa...?Tarinat kertovat, että luut lähtivät, kun haudat ryöstettiin yönpimeydessä. Aivan näin yksinkertainen asia ei ole.
- Tätä asiaa voi katsoa usealta puolelta. Me tiedämme sen, että yksi Neidenin kolttakylässä asuva kolttasaamelainen myi luiden jäänteet Anatomisen instituutin tutkijoille. Se on toinen puoli asiaa.
Ei ehkä koskaan selviä, keitä Neidenin vainajat olivat. Heitä on haudattu paikalle pitkän ajanjakson kuluessa. Luiden uudelleensiunaamisella on kuitenkin suuri symbolinen ja henkinen merkitys Suomen ja Norjan puolen kolttasaamelaisille.
Lisäys 9.11.2011 klo 12:48: Åsa M. Larsson kommentoi paneelikeskustelua tuoreimmassa blogikirjoituksessaan.
Jutustasi tuli mieleen vuosien takainen visiitti Tanskan Kansallismuseoon. Suoruumis-osasto oli suorastaan henkeäsalpaava (kuten muukin esihistoria-osuus), mutta ahdistus oli melkoinen kun katseli lauta-arkkuja ihmisineen. Heillä rajauksena oli, että ei-kristillisesti haudattuja ruumiita voi käyttää museoesineinä, kun taas kristillisesti haudattuja ei (poislukien toki pyhimykset, jotka ovat lähtökohtaisesti näytteille asetettuja ruumiita)... No, Suomessa ainakin saamelaiskysymykselle on tehty jo jotain (alustavaa?).
VastaaPoistaItse muistan hätkähtäneeni&vierastaneeni Visbyn museossa esillä ollutta luurankoa, mutta en niinkään Tukholman Historiska museetin perusnäyttelyn vainajia. Nämä ovat outoja juttuja. Egyptiläisiä muumioita olen ulkomaisissa museoissa suorastaan vältellyt, vaikka heidän voi sanoa saaneen ikuisen/uuden elämän, jota olivat tavoittelemassakin.
VastaaPoista