Tilastosulkeisissa

Kahden ensimmäisen tiistain Helsinki-luennoilla olo oli kuin eläkeläiskerhossa ja tunsin itseni kerrassaan nuoreksi. Tällä viikolla täytyin täti-fiiliksellä, kun kuunneltavana ja katseltavana olivat (muistiinpanojeni mukaan) suloiset ja sympaattiset poj... nuoret miehet: Juha-Matti Granqvist ja Sampsa Hatakka. Heidän aiheenaan oli Helsingin ja Viaporin väestö.

Helsingin ja Viaporin sijainti Uppsalan yliopiston kirjaston kokoelmien kartassa vuodelta 1836.

Tädillisyyttäkin täynnä tilastonipo puoleni pääsi hetkellisesti pinnalle. Molemmat puhujat esittivät piirakkakuvat perustuen vuoden 1805 väestötilastoon. Näitä selitettiin suurella hartaudella, mutta kuulijalle (ainakin minulle) jäi epäselväksi mikä oli yksikkö. Ilmeisesti ruokatalous, minkä olisi voinut merkitä piirakan reunaankin selvyyden vuoksi.

Kirjailin prosenttilukuja paperille, mutta kiinnostuin vain yhdestä. Itsenäisiä naisia (eli naisen johtamia talouksia?) oli Helsingin puolella 10% ja muistini perukoilta löytyy näkemys, että sata vuotta myöhemmin 10% Helsingin naisista oli prostituoituja. Muistankohan aivan päin mäntyä? Pojat eivät maininneet ammattihuoria kummankaan taajaman väestön osana. Mutta Hatakka totesi yleisökysymykseen vastatessaan, että Viaporin sotilaat olivat kaupungin oikeuspöytäkirjoissa esiintyneet lähinnä salavuoteusjuttujen syytettyinä.

Väestötilastojen lisäksi väestömääriä oli selvitelty säilyneistä rippikirjoista ja henkikirjoista normaalein rajaehdoin. Erikoisempi ongelma oli, että henkilö saattoi asua toisen kirjanpidon mukaan Viaporissa ja toisen mukaan kaupungissa. Minua (mutta ei todennäköisesti muuta yleisöä) olisi kiinnostanut kuulla lisää. Maaseudullahan rippikirjat olivat henkikirjan pohjamateriaalia enkä eroavaisuuksia ole havainnut kuin pitäjän sisällä. Millä tiedonkeruulla henkikirjat muodostettiin Helsingissä 1700-luvun lopulla? Milloin henkikirjoittajat aloittivat?

Monien lukujen keskellä aloin kaivata vertailutietoja ja surffasin kännykällä wikipediasta esiin Suomenlinnan nykypopulaation: 800 henkeä. Pari sataa vuotta sitten asukkaita oli 4500 ja saarilla pitkin ja poikin puurakennuksien pihapiirejä ryytimaineen. Tätä Hatakka kutsui kaupunkimaiseksi asumiseksi, missä vertailukohtana ilmeisesti kotimaamme kaupungit tuohon aikaan?

Konkreettisuuden kaipuussani mieleni hyppäsi Sveaborg-blogin kertomuksiin retkistä, joissa molemmat luennoitsijat ovat olleet mukana. Ja sain ai-van lois-ta-van idean. Pojathan voisivat puuveneellä ja kokopuisin airoin soutaa Helisngin satamasta Suomenlinnaan (ja/tai toisin päin). Vielä ehtisi hyvin ennen jäiden tuloa ja syystuulesta tulisi lisätunnelmaa kaksoiskaupungin (liikenne)yhteyksiin...