Neljä vuotta tuotantoa takana

Jaahas, tänään tulee neljä vuotta tämän blogin pitoa täyteen. Monella muulla blogilla on julkaisutahti ajan myötä laannut, täällä ei kyseistä ilmiötä ole vielä esiintynyt. Monet ovat ihmetelleet "tuottavuuttani".(*) Kantelettaren runosta löytyy kysyjille vastausta:

Ei sanat sanoihin puutu,
virret veisaten vähene;
ennen metsä puita puuttui,
metsä puita, maa kiviä,
ennen kuin runo sanoja,
runon lapsi laululoita.
Sanasta sana tulevi,
kypenestä maa kytevi,
laulu päästä laajenevi,
virsi veisaten venyvi.
Sitä suu pakaelevi,
mitä mieli tietelevi,
sinne laulaja menevi,
kunne virsi viittovi.

Olen kyllä rivien välistä ymmärtänyt ihmettelyn aiheena olevan myös sen, että jaksaako joku tätä juttumäärää lukea. Edellistä runoa edelleen lainaten:

Viisas virren veisoavi,
ajallaan lopettelevi;
hyvä on laulu loppuvasta,
lyhyestä virsi kaunis,
mieli on jäämähän parempi
kuin on kesken katkeamahan.
Eipä koski kielaskana
laske vettänsä loputen,
eikä laulaja hyväinen
laula tyynni taitoansa.

Aikanaan tulee viisaus ehkä minullekin, mutta ei ihan vielä.

(*) Eivätkö ole todellakaan huomannut kuinka vähän itse kirjoitan suhteessa lainattuihin teksteihin. Katsokaa nyt tätäkin postausta.

Kuvitus kirjasta English Caricaturists and Graphic Humourists of the Nineteenth Century.