sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kerättyä

Kuva Nationaal Archiefin Flickr-kokolemasta.
Viitetietojen mukaan otettu Suomessa 5.7.1967.

Suketus jatkoi tutkimuksia SKS:n kansanrunousarkistossa. Saman paikan palvelusta oli raportoinut A. Metsäpuro ja kirjoittanut blogissaan muutakin mielenkiintoista, eipähän ollut osunut silmiini aiemmin. Telle oli käynyt Kansallisarkistossa:
Tietojen tutkiminen arkistossa on hidasta puuhaa. Ensin pitää opetella säännöt, varata kone, etsiä aineistomappi (yksi kerrallaan), välillä pitää kysellä ehkä henkilökunnalta neuvoa. Vaikka päivät siellä kuluvat nopsaan, ne ovat useimmiten antoisia. Yksi kurssilaisista oli ollut aamusta lähtien arkistossa, ensin opettajan opastuksella ja jatkoi sitten itsenäisesti. Hän oli innoissaan löytämistään tiedoista, joita näytti minulle poislähtiessään.
Mari mietti suhdettaan historiaan ja luki Angel Ganivetin Suomalaiskirjeitä. Jenni hehkutti Anna Kortelaisen Virginietä. Marjo Kaartinen puolestaan Mika Waltarin Johannes Angelosta.

Heli tarpoi läpi Helsingin sivut suuresta adressista ja löysi etsimänsä. Yksityinen hyväntekijä on digitoinut kirjan Suuren lähetystön jäsenistä. Tuohon oikealle klipaisin siitä mummoni isoisän. On kuin peiliin katsoisi.

Aili-mummo kertoi, mitä tapahtui Kauppisen talossa Onkamolla. Kaisa jakoi pikkujutun 115 vuoden takaa. Vesa Linja-aho esitteli varhaisia suomenkielisiä sähköteknisiä tekstejä. Olikohan Enon opetuksissa luonnon asioista (1845) jo jotain sähköstä mukana?

Johanna kertoi erikoisesta kirkonkirjasta Tsekeissä. Jussi T. Hakala mietti lapsuuden muistamista. Reijo Valta kertoi termistä ulosmurtaminen ja jakoi kuvia Kajaanin linnan raunioista: 1/3, 2/3 ja 3/3.

Opo-Asta haastatteli koulunsa historianopettajaa. J Vahe esitteli susihistoriaa. Anu Lahtinen kertoi Tiina Miettisen arkistolöydöstä. (Miksi Sikeborg on tekstissä genealogi eikä sukututkija?)

Ylioppilaslehden kolumnissa reposteltiin (taide)museoiden vieraita. Ruukinmatruuna käsitteli suomalaista geeniperimää.

Blogissa kaikenmaailmanseikkailut taidetaan olla jossain Pohjois-Amerikassa:
Ja vitsit, nyt vasta muistin, ajauduin johonkin ihmekiistelhyyn Suomen ja Amerikan sotahistorioista, hehkutin jotain talvisotaa, voi jeesus, vähän noloa. Keskustelutoveri oli historianopiskelija, niin se ties ihan kauheasti juttua Suomi-Ruotsi-Venäjä-kuvioista, soli hauskaa. Sitä kiinnosti arkeologia ja sit se oli ihan silleen, että joo, eipä siellä teän mestoilla hirveästi ole mithään mielenkiintosta. Eikö oo? Emmie kyllä tiiä, kai sielä on jotain kiviä ja luolia.

1 kommentti:

  1. Kiitos tuosta adressi-linkistä! En ollut ennen tiennytkään synnyinkuntani Lapuan edustajaa.

    VastaaPoista