Sukutarinoilla Espoosta Naantalin kautta Käkisalmeen

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Juhana Gabriel Geitlin. Hänen kuvansa ja muistokirjoituksensa julkaistiin Kyläkirjaston kuvalehden B-sarjan numerossa 31.08.1890. Tekstistä selviää, että Geitlin oli ansioitunut opettaja ja valtiopäivämieskin. Perhesuhteista ei sanota sanaakaan. Mutta ei siellä mitään übermielenkiintoista näytä olevan, isä löytyy Wikipediasta. Erikoisin Google-osuma on Espoon kaupunginmuseon virtuaalinäyttelyn sivu Geitlinien huvilasaaresta. Espoossa on näköjään verkkonäyttelyitä tehtailtu enemmänkin.

Wikipedian syövereistä löytyi Juhanan lapsenlapsen sivu. Elli Kaarlehto on kirjoittanut kaksi kirjaa nimenomaan Juhanasta. Vielä mielenkiintoisemmalta tosin kuullostaa Naantalin kuninkaan valtakunta : sukutarina menneiltä vuosisadoilta. Lainasin kirjan kirjastosta ja etusivulta selvisi sen perustuvan kirjoittajan äidin Lovisa Gabriela Haahden (o.s. Geitlin) muisteluihin vanhoihin kirjeisiin nojautuen. Kaarlehto oli tämän lisäksi "tutkinut vanhoja kirkonkirjoja ja muitakin lähteitä sekä tutustunut kaikkeen aihettaan sivuavaan painettuun aineistoon". Tarina alkaa vuodesta 1787 ja tarjonnee jotain mielenkiintoista muillekin kuin Geitlin ja Aspholm-jälkeläisille, joille kirja on erityisesti suunnattu.

Alaotsikon sana sukutarina vaikutti sopivalta hakusanaksi kirjaston tietokantaan iskettäväksi. Haaviin jäi Inkeri Pihlajan Silkkihansikas ja olkihattu (1945), joka ainakin henkilönimiensä perusteella on silkkaa fiktiota. Sen sijaan myöskin kaunokirjallisuuden joukkoon luokiteltu Harry Brotheruksen Nimineuvos ja hänen vaimonsa. Sukutarina Vanhasta Suomesta (1953) on nykyajan silmin luovaa tietokirjoittamista.

Alkusanoissaan Brotherus kertoo kuvauksensa, jossa "on pyritty antamaan asiakirjojen puhua omaa, ilmeikästä kieltään", perustuvan "etupäässä Käkisalmen kihlakunnanoikeuden pöytäkirjoihin sekä Pietarin, Liivinmaan ja Viron asioita varten perustetun keisarillisen oikeuskollegion asiakirjoihin". Brotterus-suvun tutkijoilla kirja toivottavasti pysynyt muistissa ja se vaikutti selailun perusteella laadukkaalta luettavalta myös yleisemmin 1700-luvusta ja Vanhasta Suomesta kiinnostuneille.

P. S. Geographisk charta öfver södra delen af Kexholms län vuodelta 1791 on digitoitu. Käkisalmen oikeuspöytäkirjoista hieman toisenlaista tekstiä on Hanna-Mari Nupposen gradussa Ruumiin pesijöitä ja kievarin pitäjiä. Naisleskien asema Käkisalmen läänissä 1600-luvun lopun käräjäpöytäkirjojen valossa.