Sotaa postiluukustakin

Maanantaina sain sodan historiasta tarpeekseni, lähdin luennolta tauolla pois ja jätin tiistaisen finaalin väliin. Mutta sota ei jättänyt minua rauhaan, sillä alkuviikolla postista haettavaksi pyydetty suurikokoinen kirje paljastui kesällä Arkistolaitoksen visasta voittamakseni isoisäpaketiksi.

Kävin vaarini sodankäynnin mielestäni suhteellisen perusteellisesti läpi toimittaessani hänen muistelmansa kirjaksi Ilmavallaksi ja Ilmavaltana. Mutta ajattelin, että kiva nähdä mitä ammattilaiset saavat aikaan. (Eikä Arkistovisan palkinnoissa ollut mitään sopivaampaakaan. Osallistumisesta kiinnostuneiden sopii poiketa Kansallisarkiston FB-sivulle.)

Kuoresta löytyi paksu pinkka kopioita ja parin sivun kooste. Sodan jälkeiset ylennykset olivat uutta tietoa, sillä en kotiarkistossa ollut törmännyt niistä kertoviin papereihin. Jatkosodan yksiköt oli koosteessa esitetty suuremmalla tarkkuudella kuin mihin olin kiinnittänyt huomiota. Lopuksi oli annettu viitteitä sotapäiväkirjoihin, mutta näistä oli erikseen selittämättömästä syystä myös kopioitu kaksi otetta. Jälkimmäisessä oli kohta, jota olin ollut liian laiska itse hakemaan, vaikka tiesin sen olemassaolosta:

Eli seuraa sivukaupalla vaarini käsialaa, joka pysyi samanlaisena yli 50 vuotta tämän jälkeen.

Muiden kopioiden joukossa oli myös papereita, joita en ollut nähnyt. En tainnut osata kysyä kuin kantakortin perään? Kopioihin ei ollut merkitty mistä arkistoista ne olivat peräisin, mutta kun olin jo heittämässä kirjekuorta pois, löysin sen sisältä saatekirjeen, jossa oli lueteltu käytetyt arkistot.

Minulle uusia asiakirjoja oli Upseerikoulun arvostelukirjan ote, joka ei vaarin osalta ollut kovin kiitettävä. Jopa "sotilaallinen käyttäytymis- ja esiintymiskyky" oli vaan Hyvä. Tätä hän ei olisi halunnut minun näkevän... "Sopivuusarvostelu reservin upseerista" oli päiväämätön, mutta ilmeisesti ajoittuu syksyyn 1960, jolloin vaarin luonnekuva oli yhden mielestä "toimelias, vilkas, omaa hyvän huumoritajun" ja toisen "rauhallinen, pehmeähkö, hieman selittelevä". Totuus katsojan silmässä?

Kyllä tämä kannatti voittaa. Vaikka arkistojen käytäntöjä on viime aikoina ylisuojelusta sukututkijoiden parissa kritisoitu, olemme Suomessa kuitenkin onnekkaassa asemassa sekä sota-arkistojen säilyneisyyden että saatavuuden suhteen. Katsottuani nyt 7 kautta brittien Who do you think you are -ohjelmaa on tullut selväksi, että siellä ensimmäisen maailmansodan palvelutiedot tuhoutuivat toisen maailmansodan pommituksessa. Tuoreimmissa jaksoissa eräs julkkis pääsi katsomaan isoisänsä palvelutietoja Irlannin armeijasta itsenäisyystaistelun ajalta. Päälle spiikattiin, että tämä oli vaatinut erityisluvan. Arkistot suljettu politiikan takia?