Ratsuväestä tykkeihin

Sodan historia ja tulevaisuus HSS217E/HYL252C, HY Avoin yliopisto

Eilisellä luennolla käytiin läpi eurooppalaista sodankäyntiä Rooman valtakunnasta uuteen aikaan. Minun makuuni turhan tekstivoittoisin kalvoin. Olisi voitu luottaa hieman enemmän yleisön kuuntelu- ja muistiinpanotaitoon ja näyttää enemmän kuvia. Ne on kivoja, niin kuin nyt tuo ylläoleva kuva satavuotisesta sodastakin. (Lähde: Les Croniques que fist sire Jehan Froissart) Aika väkivaltainen, mutta sodastahan tässä oli puhe.

Kiitos luentokalvojen muutamien kuvien pysyin joten kuten mukana sisällössä. Sodankäynnin neliuloitteisuus kun on aivojeni suorituskyvyn äärilaidalla. Kaikki ei ollut outoa, mieleen hyppi lukuisia puolittaisia muistikuvia. Kun puhuttiin keihäsmiesten kyvystä torjua ratsuväen hyökkäys, muistista pulpahti pinnalle Braveheartin kohtaus. Onneksi luennoistija demonstroi (ilman keihästä), että juuri siitä oli kyse. Ei tarvinnut kysyä tyhmiä.

Käytin sen kiintiön nimittäin tauolla, kun katsoin tarpeelliseksi kutsua viikingeille danegeldin maksaneita englantilaisia idiooteiksi ja kysyin onko kukaan muu ollut yhtä typerä. Siis kerännyt rahaa väkivallan uhalla. Siis vaikka veroja... Molemmat luennoitsijat hyvin ystävällisesti totesivat moista tapahtuneen vähän kaikkina aikoina ja joka puolella. Minulla ei ole muuta puolustusta aivopierulleni kuin että jokaisessa nuorisoleffassa nössöltä lounasrahat vievä tyyppi laitetaan ojennukseen. Mennyt selkärankaan ainoana järkevänä toimintamallina.

Eli taas opin jotain.