"Tuo Porvoon saaristossa oleva Kroksnäsin rusthollin "matala", vähäpätönen asuinrakennus oli aikojen kuluessa tullut todellakin hänen »kultalakseen." Sillä vaikka se ei edes ollut hänen omansa — sen isäntänä oli rusthollari Behm — mainitaan hänen usein kaupungissa talvella sanoneen: "Jospahan tulisi kevät, että pääsisin jälleen raakkaalle Kroksnäs'-illeni. Hän onkin viettänyt perheineen siellä 19 kesää, ja sen vuoksi on paikka käynyt rakkaaksi — ei ainoastaan Runebergille, vaan — koko Suomen kansalle, Runebergin kansalle."
"... Ja Runeberg olikin innokas metsämies. Usein kävi hän pyssy olallaan, milloin meren saarissa,milloin metsälintuja ampumassa. Mutta aina oli kumminkin itse ampuminen hänelle sivuasiana. Luonnon ihanuus, salmet ja ulapat, metsän humina, hiljaisuus, ne ne aina houkuttelivat hänet luokseen. [...] Mutta kumminkin kerrotaan Runebergin olleen erinomaisen metsästäjän, niin että hän harvoin oli metsästysseurueessa, jossa joku muu olisi saanut ampua enemmän kuin hän.
Ja yhtä mainituksi on hänen kalaonnensakin tullut. Hän käytti kaikenlaisia pyydyksiä niin tavattomalla menestyksellä, että talonisäntä, ukko Behm, rupesi jo miettimään, ettei voisi tässä enää olla aivan rehellistä meininkiä. Behm tiesi näet, että Runeberg oli syntyjään pohjalainen, ja pohjalaisista hän oli aina kuullut kerrottavan, että ne olivat eteviä loitsumiehiä, taitavia taikatempuissa. "Mikä Para hänen koukkuihinsa kantaneekaan kaloja, sillä merkillistä on että minä panen koukkuni ihan samoille paikoille, mutta niihin ei mene —" noin tuumaeli rusthollari itsekseen."
Yllä olevat lainaukset ja kuva ovat
Kyläkirjaston kuvalehden B-sarjan numerosta 3/1889. Juttu jatkuu vielä parilla hauskalla anekdootilla Runebergin ja Behmin väleistä.
Kiitos Kaisa!
VastaaPoista