lauantai 2. heinäkuuta 2011

Omatoimiretki Tammisaareen

Kun keskiviikkona sain ensimmäisen kerran Olof Ångermanin Tammisaari-viitteet säällisesti kokoon alkoi kyseinen kaupunki kutsua. Todistaakseni itselleni, etteivät lukuisat järjestetyt bussiretket ole minua täysin laitoistaneet, pirautin Matkahuoltoon ja tarkistin menoyhteydet. (Unohdin tarkistaa paluun, vaikka taannoisista Loviisan ja Sundbornin keikoista olisi aiheesta voinut jotain oleellista oppia. Oli kyllä ihan mukava kolmituntinen Lohjan ja Veikkolan kautta. Takamus vaan vähän puutui.)

Pääkohteeni oli EKTA eli Tammisaaren museokeskus. Tutustumisessani oli vähän läpijuoksun makua, mutta arvostavaa sellaista. Päärakennukseksi hahmottamani osa kronologinen paikallishistorianäyttely keräsi lukuisia pisteitä. Alkaen näyttelyarkkitehtuurista, jossa ei tarvinnut hetkeäkään miettiä mihin suuntaan piti mennä. Oli kaivauksittain esiteltyä arkeologiaa, Raaseporin pienoismalli 1470-luvun paikkeilta, äänipisteitä, henkilö&paikallishistoriallisia minilavastuksia. Kuninkaankartanoa ei mainittu, mutta seinältä bongasin 1800-luvun lopun kartan, josta sain Oskar Hultmanin mainitseman Nikolaigatanin käännettyä nykysuomeksi.

Pieni tauko museokaupassa, josta olisin saanut omakseni Gardbergin Karjaan historiankin. Mutta silmäni osui Lotta Bromanin kirjaan Pohjanpitäjänlahti - aikavaellus. Suurin toivein otin hyllystä, onko jotain Sjösängistä? Ei ihan, mutta tekstistä sain hieman lisää osviittaa retkelle, joka on vielä tekemättä.

Toisessa päässä taloa oli vaihtuvana näyttelynä musiikin historiaa. Kiva kesänäyttelyaihe, mutta en ehtinyt kunnolla tutustumaan. Samat sanat pihan reunan valokuvaamosta, johon oli lavastettu 1950-luvun valokuvaamo. Hyvä idea, varsinkin näin digikameroiden aikana.

Sivurivissä oli maatalousmuseon omaisesti eläimiä ja tarvekaluja. Sain täyden sätkyn navetan äänitehosteista. Päädyssä oli miniasuntomuseo: tavallinen asuminen 1700- ja 1800-luvulla sekä vuokrahuone 1900-luvun alussa. Asumista edusti myös Porvaristalo, jossa oli sisustustyylejä enemmän kuin minua kiinnosti. Mielenkiintoisempi oli kelloseppä Blomqvistin työhuone, jossa oli aitoja asiakirjoja esillä.

Käyttämäni tunti riitti vain aivan pintapuoliseen katsaukseen, suosittelen runsaamman ajan varaamista. Mutta minulla oli kiire ihmettelemään täyteen rakennettuja kaupunkikortteleita, joiden paikalle tuotti vaikeuksia kuvitella 1500-luvun kuninkaankartanoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti