Lekuri kirjoitti minulle tiistaiaamuna kolmen päivän sairasvapaan viime viikolta venyneen virustaudin parantamiseksi. Ei siis ollut sopivaa lähteä jo maksamalleni Kirjalliselle bussiretkelle Tuusulanjärven Aholaan keskiviikkona. Mutta kun äitini oli tulossa juuri keskiviikkona pääkaupunkiin ja äitienpäivälahjukset ostamatta niin lähetin hänet istumaan paikalleni. Hän ystävällisesti kertoi minulle näkemästään ja kokemastaan.
Äitini aloitti raporttinsa ilmoittamalla, että Tuusulaan körötettiin. Oikeaan suuntaan siis. Matkalla oli kerrottu "jotain Juhani Ahosta". Rantatielle päästyä bussissa istujat tunsivat rakennukset paremmin kuin retken kaksi vetäjää. Hyvä kun joku tietää.
Ahola oli osoittautunut pettymykseksi. Tavallinen kaksikerroksinen talo, ei Halosenniemen tapaista kansallisromantiikkaa. Sisällä oli tutustumista kolmen huoneen verran. Niiden vitriineissä Vennyn luonnoksia ja Juhanin kalastustarvikkeita. Lisäksi nähtävillä kolme Vennyn taulua ja ainakin yksi Ahojen aikainen pöytä, jonka aitoutta todisti valokuva. Paikalla olleen oppaan äitini arvioi asiantuntevaksi, mutta tämä ei puolta tuntia enempää kuitenkaan ollut puhunut
Aholaan tutustuminen oli alkuperäisen ohjelman ainoa sisältö ja aikaa matkoineen oli varattu neljä tuntia!? Muistutus itselle: ei ikinä enää Helsingin työväenopiston kirjallisia retkiä. Olisi pitänyt uskoa jo Aleksis Kivi-reissun jälkeen.
Pihalla seisoessa äidilleni oli selvinnyt, että vieressä oli Järvenpään kotitalousoppilaitos, jossa isotätini (äidilleni anopin sisko) oli aikanaan opiskellut. Oppilaita oli asunut Aholan yläkerrassa. Tylsäkin talo paranee sukuyhteyksistä!
Aikataulun täytteeksi ryhmä vietiin sitten Onnelaan kahveille. Kahvit olivat hyvät ja Impivaara-rakennuksessa Eino Leino -perinnehuone, jossa oli kuvia ja "rekvisiittaa". Leino oli asunut Onnelassa vuosina 1923-24. Äidilleni oli retken kohokohta täällä toisen retken vetäjän lausuma Leinon runo. Hyvä, että oli jotain positiivista koettu.
Kas kun eivät vieneet retkeläisiä tien toiselle puolelle Ainolan uuteen kahvilaan. Siellä, nimenomaan kahvilassa, on tänä kesänä Heidi Blomstedtin satavuotisnäyttely. Olen samaa mieltä, Aholassa ei ole juuri mitään Juhani Ahon aikuista. Kun museo avattiin, niin muistan, että siellä oli myös Kotitalousmuseo, joka kai hävisi alta aikayksikön vähin äänin. Taisi siellä olla pieni kahviokin. Niin tai näin, Ahola on kuitenkin yksi Tuusulanjärven alueen ja Järvenpään museoista.
VastaaPoistaKuulemma Onnelan kahvit olivat niin hyvät, ettei niitä olisi halunnut vaihtaa. Mutta ei vaikuttanut kovin hyvin suunnitellulta retkeltä. Kirjalliseen teemaan olisi sopinut lisäksi äsken huomaamani näyttely: "Päivälehden perustajajäsenen, kirjailija Juhani Ahon teoksiin liittyvää kuvitusaineistoa on esillä Tuusulan taidemuseon näyttelyssä Kuvalastuja − Juhani Ahon syntymästä 150 vuotta taiteilijakoti Erkkolassa 3.5.−18.9.2011."
VastaaPoista