maanantai 23. toukokuuta 2011

Testasin ruotsalaista fiktiota

Onnistuneesti sijoitettu mainos toi tietooni Catharina Ingelman-Sundbergin uutuuden Tempelbranden. Tapani mukaan innostuin varaamaan kirjastosta sen lisäksi myös muuta kirjailijan tuotantoa.

Näistä trilogia 1300-luvun kauppiasnaisesta tuntui ajatuksena lupaavalta, mutta ei osoittautunut mukanaan vieväksi. Kirjat Brännmärkt, Förföljd ja Befriad seurasivat yhtä naista. Kun päähenkilöön ei syntynyt suhdetta, ei tarinasta jaksanut välittää. Selausluin ekan osan ja jätin loput takakansitekstien varaan. Onnistuneelta tuntui ratkaisu sijoittaa tarina kriisivuosiin 1391-1395. Valtataistelusta valtakunnassa ja Tukholmassa oli irronnut dramaattisia juonenkäänteitä, joita ei oltu pelkästä ilmasta vedetty. Kunkin kirjan lopussa oli kirjailija lyhyellä loppusanalla selitettänyt mikä osa tarinasta perustui historialliseen tietoon ja mitä kirjallisuutta oli käyttänyt tiedonlähteenä.

Ingelman-Sundberg on kirjoittanut myös faktaa, josta pinossani oli esimerkkinä Forntida kvinnor. Se esitteli (selailun perusteella) lyhyesti mutta asiallisesti Skandinavian alueen naisen historiaa esihistorian ajalta. Kirjan viimeinen luku oli otsikoitu "Från jämställädhet till jungfrufödsel". Tätä kristinuskon tuomaa naisen aseman muutosta käsitteli myös se tuorein fiktiokirja, josta kirjasurffaukseni oli alkanut.

Koska Ingelman-Sundbergin tuotantoon kuuluu myös viikinkiajan trilogia Vikingaguld, Vikingasilver ja Vikingablot, luulin, että uutuus Tempelbranden olisi uuden trilogian alkuosa, mutta olikin pidemmän sarjan kolmososa (*). Vaikka olen sukututkijan leimaa kovasti yrittänyt karistaa, syntyi sarjan nimestä Släktet positiivinen vire lukemisen aloittamiselle. Päähenkilökin jaksoi kiinnostaa lukemaan lähes kolmasosan kirjasta ennenkuin aloin harppomaan.

Tempelbranden sijoittuu 1000-luvun alkuun ja kuvaa kristinuskon tuomista Ruotsiin. Jälkisanoissaan Ingelman-Sundberg toteaa, että aika on esitetty usein aivan liian rauhallisena. Eli hän oli korostanut ajan väkivaltaisuutta ja epävakaisuutta. Ajan lähteiden vähäisyys antaa mahdollisuuden kuvitella melkein mitä tahansa, mutta luotu kokonaisuus tuntui minusta uskottavalta ja mielenkiintoiselta.

Mukana oli todistettavasti eläneitä ihmisiä, joiden sijoittamisesta fiktioon taitaa olla ainakin kaksi koulukuntaa. Itse en kuulu pysyvästi kumpaankaan, mutta en pidä siitä, että samat historian henkilöt tuodaan aina esiin. Tempelbrandin sivuhenkilö Estrid alkaa kuulua tähän sarjaan. Ymmärrettävästi tietenkin, hän kun sattuu olemaan ainoa ajan nainen, josta on kiveen hakattua faktaa.

(*) Kustantajan sivuilta tehty tarkistus kertoi, että Släktet-sarjan aiempien osien kirjoittajat ovat eri nimisiä (ja eri ihmisiä?). Ensimmäinen osa on Katarina Mazettin Blandat blod ja toinen Karin Wahlbergin Sigrids hemlighet. Molemmat löytyvät pääkaupunkiseudun kirjastosta, joten ei kun varailemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti