Lehtipinosta

Perjantain Talouselämässä oli loistava Pekka Lähteenmäen pakina Maaseutu muutti toimistoon. Lähteenmäki vertasi nykyajan työelämää entisaikoihin ja löysi runsaasti yhteneväisyyttä, kuten työajan käsitteen hämärtymisen, pätkäduunit. Nykyisen toistaiseksi voimassaolevien työsuhteiden lyhyttä historiaa olen itsekin monessa keskustelussa tuonut esiin. Kivojahan ne ovat, mutta eivät välttämättä ikuinen asia.

Loppuviikosta postiluukustani tuli myös Naisasialiitto Unionin Tulva. Siinä esiteltiin lyhyesti Britt-Mari Näsströmin kirjaa Nordiska gudinnor. Nytolkiningar av den förkristliga mytologin. Näsström oli tutkinut jumalattarien alkuperäisiä ominaisuuksia ja todennut näiden muotoutuneen 1700- ja 1800-luvuilla ajan naiskäsityksiin paremmin sopiviksi.

Lauantaisessa Hesarin Kuukausiliitteessä Ritva Liisa Snellmanin juttu Parempiin piireihin listasi 1900- ja 2000-luvulla ulkomaalaisten hienouksien kanssa styylanneita. Juttu olisi ollut meikäläiselle kiinnostavampi, jos siinä oli esitelty toimittajaa avustaneen historioitsija Markus H. Korhosen tutkimustuloksia aiemmilta ajoilta. Korhosen teksti Oulun läänin maaherra Alexander Lavoniuksen tyttärestä Ebba Charlottasta, joka meni naimisiin prinssi Albrecht zu Solms-Braunfeltin kanssa on luettavissa verkkonäyttelyssä Prinsessa ja mandariini. Alla kuva Ebban uudesta kodista. En ole Oulussa koskaan käynyt, mutta tuskin siellä vastaavia on? (Kuva Wikimediasta, kuvaaja ArtMechanic)

Ulkomaisten kanssa avioitumisesta oli kyse myös Hesarin sunnuntaisivuilla Kristiina Markkasen jutussa Hitlerin morsiamet. Muistin kyllä, että suomalaiset olivat natsi-ideologian mukaan alempi rotu, mutta en ollut ennen tämän lukemista tajunnut yhdistää sitä sodan aikaisiin suhteisiin. Jutun mukaan avioliittohakemukset menivät kuvien kanssa arvioitaviksi Hitlerille asti.

Samaisessa sunnuntain Hesarissa esiteltiin kulttuurisivuilla Paula Vesalan ja Pekka Kuusiston albumi Kiestinki. Laulujen aiheena on viime sota ja innoituksena tekijöiden isovanhempien kokemukset. Vesalan isoäiti on 95-vuotias eikä mielestään tarinankertoja.

Sinnikkäästi kyselemällä Vesala sai Kalle-serkkunsa kanssa irti kertomuksia, joita hän äänitti salaa. Siltana menneisyyteen toimi valokuva-albumi, joka nosti isoäidin muistot esiin.

Siinä sitä on taas tutkimuksen etiikan eksperteille mietittävää.