Kulttuurikuntoilullinen sivupolku

Kaunista lauantai-iltaa Turussa olisi voinut viettää monella tavalla. Minua kutsui voimakkaimmin useammasta mediatuutista mainostettu Suomen Sydän -kulttuurikuntoreitti. Sain tuntea olevani edelläkävijä, sillä reitin virallinen avaus oli vasta sunnuntaina. Mutta verkkosivulta oli löytynyt kartta ja useampi versio äänioppaasta. Näiden tuella uskaltauduin vieraaseen maastoon.

Varsinaisesti reitti kulkee Tuomiokirkolta Liedon Vanhalinnalle, mutta vastarannankiiskenä kävelin toisin päin. Oli yksinkertaisempaa ottaa taksi Lietoon kuin ihmetellä sinne saavuttua poispääsyä. Kaikissa materiaaleissa vakuutettiin, että päinvastainen kulkusuunta oli OK, mutta ääniopas tietenkin höpisi minulle asiat epäjärjestyksessä. En siis saanut suoraa yhteyttä maiseman ja selostuksen välille, mutta kuunneltuani matkan aikana kaikki eri opastusversiot jotain uutta ymmärrystä tarttui päähäni.

Reitti oli aivan ihanaa käveltävää. Maisemat kauniita ja kengän alla joko sorapohjaista kapeaa polkua tai pientä tietä. Jo alusta oli selvää, että reitti oli merkitty englantilaisittain eli erittäin niukasti. Mahdollisesti tämä toimii Turusta Lietoon kulkiessa, mutta minä onnistuin kyllä eksymään reitiltä useamman kerran. Ihan aidosti kartta ja reaalimaailma riitelivät erään rakennustyömaan kohdalla. Edes Turun puolella sen aidassa ei ollut mitään kierto-ohjetta, joten olisi mielenkiintoista tietää, miten sunnuntain avauskävely mahtoi sujua.

En siis suosittele liikkeellelähtöä ilman karttaa (joita netin lisäksi jaossa jossain valmiiksi painettuina). Mutta kauniilla säällä reitin kävely on kivaa puuhaa. Itseltäni meni aikaa 11,5 km kävelyyn 2 1/2 tuntia. Nuorempana olisin posottanut vauhdikkaammin, mutta rauhallisemminkin olisi päässyt perille.