torstai 5. toukokuuta 2011

Fennomanian moninaisuudesta

Vaalitulosten jälkeisestä FB-keskustelusta jäi parhaiten mieleen tuttavan statuspäivitys, jossa hän totesi lyhyesti "fennomaanit olivat kansankasvattajia" ja ideoi myöhemmin lähtemistä ylioppilaslakki päässä maaseudulle kansaa opettamaan. Pitkässä kommenttiketjussa siirryttiin kauemmas lähtökohdasta, jonka elitistinen henki jäi kaivelemaan mieltäni. Historiallisen suomenmielisyyden perusteellinen tietämys on minulla hankkimatta, mutta ajatus sen yläluokkaisista lähtökohdista ei ollut hukassa. Kuitenkin konsepti siirrettynä nykypäivään tuntui vieraalta. Eikö paremminkin "kansalta" pitäisi oppia jotain heidän ajattelustaan sekä arvoistaan ja lähteä sitten vasta yrittämään haluamaansa muutosta?

Perussuomalaisille on haettu erilaisia vertailukohtia menneisyydestä. Oma ehdokkaani osui silmiini kirjassa Arki ja läheisyys (THark 55, 2002) julkaistussa Raimo Salokankaan artikkelissa Rahvaanfennomania - mitä se oli ja minne se meni. Salokankaan tutkimuksen kohde oli syksyllä 1883 perustettu Vaasan Suomalaisen Työväen Yhdistys, joka julkaisi lehteä Suupohjan Työmies. "Se oli suunnattu työväestölle ja sen sanonta oli usein hyvinkin demagogista. Kielikysymyksessä se julisti olevansa "jyrkästi kansallinen" eikä sille riittänyt vähempi kuin suomenkielisten "täydellinen voitto". Lehden kristillisiä kielikuvia viljelevä retoriikka oli jäsentymätöntä uudistuspaatosta ja usein suuntautui "herroja" vastaan."

Suupohjan Työmiestä vastusti alusta alkaen Vaasan lehti, jossa keväällä 1884 julkaistiin laihialaisten fennomaanien kannanotto: "Suupohjan Työmiehen johtava aate on koettaa röyhkeällä hävyttömyydellä tehdä sisältöään maukkaammaksi, ja miellyttää kansan raakaa joukkoa solvauksilla virkamiehistöä ja oppineita kohtaan, tekemällä heitä epäluulon alaisiksi, jos he eivät hyväksy Suupohjan Työmiehen haaveilemaa alhaisovaltaa."

Pian tämän jälkeen Suupohjan Työmies lakkasi ilmestymästä ja Työväen Yhdistys saatettiin wrightiläisille raiteille. Salokankaan mielestä tämän rahvaanfennomanian perintö hajautui edistysrientoihin, kuten nuorisoseuraliikkeeseen.

En tiedä olenko itse rahvaanfennomaani vai tavallisempi tapaus. Ei kuulu tämän blogin teemaan, mutta todettakoon nyt julkisesti (jollei ole rivien välistä selvinnyt): vastustin pakkoruotsia kouluvuosina ja vastustan yhä. Jos menetelmä ei tuota tarkoitettua tulosta (kielitaitoista väkeä) niin menetelmä on väärä. Ripauksen laajennettuna: jos koulujärjestelmämme ei tuota kansalaisia, jotka osaavat äänestää "oikein", on järjestelmässä vikaa ja vastuu kuuluu koulutetulle sivistyneistölle, joka on laitoksen kokoonpannut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti