maanantai 16. toukokuuta 2011

Elävää kuvaa maataloushistoriasta

Ulkomaisista DVD-ostoksistani ehdottomia lemppareita ovat kolme englantilaista sarjaa, joissa eletään vuosi historiallisen aikakauden maatilalla. Mikäs sen mukavampaa kuin katsoa toisten työntekoa! Jos Suomen TV:ssä olisi vastaava sarja, hankkisin töllön heti. Modernit immeiset savupirtissä järsimässä kuivaa leipää talvikuukaudet...

Kun Suomessa vielä elettiin savutuvissa, oli Englannissa sarjan Tales from the valley perusteella jo varsin sivistynyttä meininkiä. Vuonna 1620 maatilan päärakennus oli savupiipulla varustettu ja kivistä rakennettu. Vuoden rytmi oli maantieteestä johtuen erilainen kuin Suomessa, mutta paljon tuttua mahtui mukaan. Yksinkertaista auraa vetivät härät, juhannuksena sytytettiin kokko, heinät kerättiin heinäreellä, viljaa leikattiin sirpillä ja kuivatettiin kuhilaissa.

Täysin erilaista oli se, että viljaa ei heti korjuun jälkeen puitu vaan se säilytettiin lyhteinä. Kaikken oudointa oli, että makkarat täytettiin ilman mitään apuvälinettä. Suomessa käsittääkseni hyödynnettiin sarvea, joita Englannistakin luulisi löytyvän. Sarjan ruokalajit olivat suhteellisen hienoja ja monipuolisia, missä auttoi runsas keittiöpuutarha. Piiraita, jotka eivät ulkonäöltään olleet kaukana itäsuomalaisista kukoista, tehtiin paljon ja ne, kuten leivät, paistettiin suomalaiselle tutussa leivinuunissa.

Odotin talikynttilöiden tekoa esiteltävän talvikuukausina, mutta se tapahtuikin kesällä, sillä sydämenä käytettiin jonkun ruokokasvin sisusta. Kynttilät muistuttivat tuohuksia ja niitä poltettiin pidikkeessä, joka muistutti pärepihtejä. Suoraan sanottuna en edes tiedä minkä paksuisia suomalaiset talikynttilät ovat olleet?

Ajallisesti seuraava sarja oli Victorian farm, johon 1600-luvun viidestä osallistujasta tuli mukaan kolme. Tämän katsoin ensimmäisenä ja siitä jäi mieleen totisen tekemisen meininki. Sisällöstä luulin kirjoittaneeni tänne jo iät ja ajat sitten, mutta näköjään en olekaan? Sarjassa esiteltiin paljon tuoretta maatalousteknologiaa, joka oli minulle tuttua Kamariherran kirjoittamisen ajalta. Puimakone, niittokone jne. Parhaiten jäi kuitenkin mieleen kyntäjän totaalisen epäergonominen asento. Selkään sattui pelkkä katsominenkin.

Viimeinen sarja Edwardian farm meni tutun kaavan mukaan, samoilla osallistujilla. Ero edelliseen ei ollut kovin suuri ja mukana oli hieman liikaa "kokeillaanpa tätäkin" -henkeä kunnollisen työnteon sijaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti