sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Kerääntynyttä

Lainasin kirjastosta ja luin M. A. Jeskasen historiaan sijoitetun sarjakuvakokoelman Perkele - myytillisiä tarinoita. En tykännyt enkä keksinyt tänne mitään kirjoitettavaa. Salla Brunou tykkäsi siitä, Erja Metsälä suhtautui positiivisesti ja Marjis tykkäsi. Kauppalehdessä ja Suomen Kuvalehdessä näin myös myönteiset puffipalat. Jään siis vähemmistöön.

Marko Leppänen Esoteerisessa maantieteessä kirjoitti kirkonväestä.

Aaro Sahari mietti ajatusta muuttaa Itämeren nimi. Perussuomalaisilla tällaistakin ollut mielessä.

Perussuomalaisiin taidettiin viitata myös Aika miehen tekstissä.

Tumma heimoa, linnoitustöiden "vinosilmää" tai muuta epäpuhtautta ei Aika Miehen suvusta löydy ainakaan kolmeen vuosisataan. Aika Mies ei siis ole mamu.
Onneksi vai onnettomuudeksi?
Kari Rydman kirjoitti katoavista ja säilyvistä muistoista.

Salla Brunou oli lukenut Asekätkijän vankilapäiväkirjan

Marjo Kaartinen oli lukenut Yvonne Hirdmanin teoksen Den röda grevinnan. En europeisk historia.

Arktisessa puskurikapasitteetissa oli vaaleista herännyt ajatuksia historiasta tai paremminkin historiattomuudesta

Viimeisten viikkojen mittaan olen hyvin monesti kohdannut historiattomuuden hengen ympäristössäni (kts esim Imre Kertesz: "Kohtalottomuus", "Mannen otan Öde").

Kanssaeläjät viis veisaavat viime vuosituhannesta tällä Suomenniemellä, yhä vähemmän he piittaavat sitä edeltäneestä vuosituhannesta Euroopassa eikä juuri kukaan yritäkään pohtia näistä edellisiä vuosituhansia "Kaksoisvirtojen maassa" saati Kiinaksi, Japaniksi tai Intiaksi nykyisin kutsumissamme maissa.
Velma kävi Tallinnassa kahdessa museossa ja yhdessä kirjastossa. Oli käynyt myös Turun Forum Marinumissa, Helsingin Yliopistomuseossa ja Vantaan kaupunginmuseossa. Katsonut Hella W:n. Oli lukenut Irja Virtasen kirjan Kenttäharmaita naisia ja Kai Ekholmin Kulttuurin varkaat. Historiallisiin romaaneihin hän suhtautuu varauksella:
Romaaneista ei voi tietää, että näkyykö historia oikeanlaisena. Niissä voi olla kirjailijan valitsema näkökulma, joka ei välttämättä ole aina se "oikea". Tapahtumia on voitu myös soveltaa taiteellisin vapauksin, periaatteella "näin olisi voinut käydä myös ihan oikeasti".
Kolmannen huoneen Ellinoora oli käynyt tutustumassa Kansallisarkistoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti