Yllä tunnelmakuvaa Porissa pidettyjen Valtakunnallisten sukututkimuspäivien näyttelystä ja messuavustajani rakentama esittelypöytä. Täytyy sanoa, että rekrytointini meni nappiin: avustaja hoiti kuljetukset, sisustuksen ja ison osan myyntityöstä. Yritti vielä parhaansa mukaan kannustaa minua aktiivisempaan myyntityöhön, mutta syytän satakuntalaista geeniperimääni arkuudestani. Ikinä en enää ihmettele sukututkimustapahtumien apaattisia tiskinpitäjiä, sillä sellainen olin suuren osan ajasta itsekin.
Avustajan erinomaisuuden kruunasi se, ettei hän edes ottanut palkkaa. Ei sillä, että myyntituloissa olisi ollut hirvittävästi jakamista, jos niistä vähensi edes painatuskulut, minun matkustukseni Satakuntaan ja pöytäpaikan. Puhumattakaan sitten kirjoihin liittyneen tutkimuksen kustannuksista. Eli ammattilaiseksi ryhtymisestä en haaveile vaan jatkan harrastamista hyvässä seurassa. Erinomaisen kiva oli tavata niin vanhoja kuin uusiakin tuttuja!
Sunnuntaina trafiikki hiljeni ja kävin kuuntelemassa Virpi Nissilän ja Ulla Koskisen esitelmän tuomiokirjatutkimuksistaan. Tutkimuksen käytännöstä olisin mielelläni kuullut jotain, mutta yhteenvedon hahmotelma varallisuuden, luottamustoimien ja aktiivisen esiintymisen kasaantumisesta samoille ihmisille/perheille kuullosti mielenkiintoiselta. Siltä, että siitä voisi ammattitaitoinen tutkija saada irti oleellista asiaa maalaisyhteisön rakenteesta, kunhan keksii sopivan analyysin kohderyhmän.
Kotimatkalle sain bussiin vieruskumppanikseni sukututkijatutun. Hänellä oli matkalukemisena uunituore julkaisu, Heikki Vuorimiehen Ruotusotilaiden tutkiminen. Olin huomannut sen SSS:n pöydällä, mutta ohittanut "kun ei minulla ole ruotusotilaita tutkittavana". Moka, moka, moka. Kirjaa ei arvioida nimen perusteella vaan sisältöön tutustumalla! Matkatoverini selaillessa kirjaa tajusin, että se kertoi sotilaslähteistä niin laajasti, että auttaisi pikkukapiaistenikin tutkimisessa. Sivuilta olisi myös löytänyt tietoa, jolla olisin pystynyt avaamaan allaolevan kadotetusta eläkekirjeestä kertovan ilmoituksen (Posttidningar 9.10.1797) merkityksen blogitekstiksi. Mutta tämä jätetään nyt kotitehtäväksi aiheesta kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti