torstai 17. helmikuuta 2011

Kommentti penkinpainajaisista

Satamäärin nuorisoa on nytkin oppikoulujemme ylimmillä luokilla ylioppilaaksi valmistautumassa. Ahkerassa ovat he nyt työssä, että alkaneen kevään kesäksi kääntyessä olisivat "vapaita hengen lapsia". Tämän helmikuun lopulla heiltä jo päättyy varsinainen koulunpenkiltä istuminen, ja ylioppilaskirioitukset sekä "tentit" alkavat. Kukapa sitä ei omasta nuoruudestaan muistaisi, että tuntuu kokonaan tavallista toisemmalta astua pois koulusta sinä päivänä, jolloin tietää ettei enää huomenna tarvitse sinne tavallisena läksynpurkajana palata. Ei ole kumma eikä mikään, että kumppanukset tahtovat silloin viettää yhdessä jonkun juhlahetken. "Sehän lankeaa luonnostaan kuin Manulle iltanen."

Nämä tällöin vietetyt "penkinpainajais-juhlat" omat ikäänkuin ensimmäisenä askeleena opiskelevan nuorison itsenäisessä elämässä. Ja minne se askel tavallisesti viepi? Kapakkaan. Niin ainakin täällä Helsingissä. Penkinpainajaiset vietetään kapakassa. Koulu on silloin hellittänyt ohjaksensa. Ohjatit iloitsevat siitä, eikä ole kumma että iloitsevat. Vapaus on taivaallisten olentojen herttua. Mutta ei ole kaunista eitä parhaita toiveita herättävää, että tämä riemu pidetään siellä, missä veräjä aukeaa turmion tielle. Onhan kapakkaelämä tehnyt ja vieläkin tekee ylen pahoja vaurioita tiedonpolkuja käyskentelevän nuorison joukossa.

Olen sitä mieltä, että oppikoulujemme ylimpäin luokkain nuorison tulee viettää penkinpainajais-juhlansa; sillä alituinen arkitouhu tekee arki-ihmisiä. Mutta juhlat omat vietettävät toisin kuin tähän saakka. Puhun Helsingin oloista, sikäli kuin niitä tunnen. Minkälainen on menettelytapa pienemmissä koulukaupungeissa, sitä en tiedä. Täällä ylioppilaskokelaat sen päivän iltana, jolloin varsinainen koulutyö lopetetaan, kokoontuvat luokittain juhlanviettoon johonkin kaupungin kapakkaan. Illallis-ateria on juhlan pääosana, mutta väkijuomiakin on käytetty ja istuttu, ainakin osittain, aamuyöhön saakka. Sanon vielä kerran, ettei ole kaunista, ei ajan parhaita harrastuksia vastaavaa, että vapaus aletaan tällä tavalla.

Ote Matin Kirjeestä Helsingistä. Uusi Suometar 2.2.1902

6 kommenttia:

  1. Voisiko Matin kanssa oikeastaan olla eri mieltä?

    VastaaPoista
  2. Mutta raittiit penkkarit eivät silti ole sadassa vuodessa muodostuneet tavaksi. (Itse en alkoholia nauttinut kyseisenä päivänä. Olisi ollut laitonta. Olin 17-vuotias.)

    VastaaPoista
  3. Samoin. Ei ollut perheessä tapana, ja olin 17.

    VastaaPoista
  4. Nyt en ymmärrä. Eikös ylioppilaaksi kirjoiteta sinä vuonna kun täytetään 19? Eli vuoden alusta alkaen ollaan oltu vähintään 18?

    VastaaPoista
  5. @Kari(2) Vanhaan luokallisen lukion aikaan kirjoitettiin ylioppilaaksi 12 vuotta koulun aloittamisen jälkeen. Aloitin 6-vuotiaana, kirjoitin 17-vuotiaana ja painoin yo-lakin 18v 2vk-vanhoille kutreilleni toukokuun viimeisenä päivänä.

    VastaaPoista
  6. Minä aloitin ensimmäisen luokan (epävirallisesti) viisivuotiaana ja olin lakkiaispäivänäkin edelleen 17. Erittäin raitis abivuosi täälläkin.

    VastaaPoista