HY AY Ideat ja aatevirrat
Täällä erikseen asiasta mainitsematta kävin kiltisti joka-ikisellä aatehistorian luennolla, jopa pienessä kuumeessa ja huomattavassa yskässä. Täysi suoritusmentaliteetti päällä, siis. Sanotaan, että pitää olla luennoilla, joten siellä istutaan. Luennoidaan selkeästi taukojen kera, niin kirjoitetaan muistiinpanoja. Annetaan kotitehtävä, tehdään kotitehtävä. Jossain välissä olisi pitänyt oppia ja omaksua, mutta kun sitä ei lue erikseen ohjelmassa, niin jäi väliin.
Luennot loppuivat eilen, tentti ensi viikon lauantaina, mitä jäi päähän? Alkupuolelta ei paljoakaan. Muistiinpanotekniikka oli hukassa ja teemat tuntuivat teoreettisilta. Luennot etenivät kronologisesti. Valistuksen kohdalla alkoi helpottaa ja nationalismin yhteydessä oikeasti kiinnostaa. Olen väittänyt useaan otteeseen, ettei koulussa tarttunut päähäni mitään, mutta luulisin, että suurin osa kansallisuusaatettani on koulun ja median indoktrinaatiota (sivistyssana lainattu kanssaopiskelijan kommentista). Väritettiin lippua oikein mittasuhtein ja opittiin, että toisilla mailla on toiset liput. Omaksuttiin ajatus kansallisvaltiosta oikeana ratkaisuna. Jonka hyväksi taistellaan niin sota- kuin urheiluareenoillakin. Jne.
Uusi tieto ei ollut, että Suomen kansa rakennettiin/määriteltiin 1800-luvulla ja kielellä oli suuri merkitys. Silti korvaani särähti, kun luennoitsija totesi ikäänkuin itsestäänselvyytenä, että Suomessa oli "kaksi kieltä". Suomessa oli enemmän kuin kaksi kieltä 1800-luvulla niinkuin tänäänkin. Oli valinnan asia määritellä suomi ja ruotsi muista kielistä (kuten saamesta, jolla lienee pisimmät historialliset juuret maassamme) oleellisesti erilaisiksi ja kansaa yhdistäviksi. Sama valinta tehtiin tuoreinta perustuslakiamme luotaessa. Kyseessä on valinta ja määritelmä eikä ikiaikainen totuus.
Ikiaikaisen totuuden puute tuotiin esiin eilisellä kokoavalla luennolla, jossa käsiteltiin historiatieteen ominaisuuksia. Tarvetta kirjoittaa historia uudelleen uuden sukupolven voimin. Väistämättömästä subjektiivisuudesta. Heräsi kaikenlaisia ajatuksia ja nostin käteni vielä kerran pystyyn. Vieressäni istuneen nuoren tuttavani pokka petti. Olimme ennen luentoa laskeneet mihin arvosanoihin meillä oli kotitehtävien jäljiltä mahdollisuus. Tentin lisäksi ainoastaan keskusteluaktiivisuudella sanottiin olevan vaikutusta lopputulokseen.
Mutta minä kyllä auon päätäni myös silloin kun siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Totta on että isoissa kaupungeissa puhuttiin venäjää ja saksaa, eliitti taisi ranskan. Monikielisyys oli "normaalia" - tuntuu, että tätä on turhan vähän painotettu nykydebatissa.
VastaaPoista