lauantai 1. tammikuuta 2011

Uutena vuotena.

Nyt alku uuden vuoden,
aika aivan ihanainen.
Lahjat sulle, Suomen niemi,
pitäis' jalot jaettaman,
uuden vuoden uudet lahjat.

Mutta mistä minä leivän
otan korvessa käteeni?
Vähät ovat minun varan'
näitä lahjoja latoa.

Kukas vaatiipi varoja?
sopis' muutaman sanoa;
toivota onnea täyttä,
laula laulu-kandeleellas.

Totta minä toivottaisin
onnen alinomaisuutta,
riemua ja rakkautta;
mutta minun kandeleeni
ombi aina ollut kehno
kaikkumahan kaunihisti.

Lahjat hyvät, hyödylliset
ol'sin minä mielelläni
kiitokseta, kunnialla
koko joukolle jaellut,
yhtä tuolle, toista tälle,
vähän kullekin varoista.

Pistäsin mä pivon täyden
järjen lahjaa juomarille.

Sille jok' on siivotoina
hyvän sukunsa häväistys,
Kaksi kouraa kunniata.

Vaivansa valittajalle,
joka ruikuttaa rumasti,
kapallisen kärsimystä.

Mitan muutaman älyä
lääkitykseks' tyhmän miehen,
jok' on turmellut tapansa.

Helmen verran häpyäkin
kerjäläisen kepin päähän,
jok' on tuhlaja tavaran.

Pienen palan puhtautta
toimituksissa tytöille.

Sitte vielä siveyttä
naulan, pari naitaville
lukuks' lijoille tavoille.

Viisi tuumaa vireyttä
joka laiskan lapa-luihin.

Syldä seitsemän totuutta
joka valheen valajalle.

Nelikon nöyryyttä niille,
joill' on enin ylpeyttä.

Mielelläni minä soisin
vielä varoista jaella
Sielun paimenden povehen,
esi-merkiks' opetusten,
runsaasti rehellisyyttä.

Tynnyrittäin Tuomarille
ostamatond' oikeutta.

Rohkeutta rinda-luihin
Sota-miehelle monelle
itse miehuuden mitalla.

Kuorman, kaksi köytettynä
riemullista rakkautta
pari-kunnille pahoille.

Paljon puhdasta hyvyyttä
koko kansan sydämehen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti