HY AY Ideat ja aatevirrat
Eilen alkoi siis uusi luentokurssi. Silmämääräisesti arvioiden porukka oli hieman harventunut, mutta kierrätetyssä listassa edelleen lähemmäs sata nimeä.
Luennoitsija yllätti positiivisesti. Täytti kaikki perusvaatimukseni ja vähän ylikin: puhui seisaaltaan ja kuuluvasti, selosti kurssin rakenteen ja suorittamisen selkeästi, käytti visuaalista tukimateriaalia järkevällä tavalla ja täysin ilman teknistä hösäystä sekä lupasi kurssissa olevan keskustelua ja harjoituksia. Tieteiden yön hauskuudet jäävät tänään väliin, tämän mimmin luennolle mennään, jollei tule ylitsepääsemätöntä estettä.
Itse aihe eli aatehistoria ei kylläkään kiinnosta yh-tään. Opimme eilen, että aatehistorian tarkoitus on tutkia kielellistä toimintaa. Analysoida tekstejä lähteinä, sijoittaen ne sekä intellektuaaliseen että historialliseen kontekstiin. Tekstit voivat olla kirjeitä, muistelmia, kaunokirjallisuutta, pamfletteja... Voi vaikuttaa siltä, että ollaan irti väestön enemmistön elämästä, mutta ajatukset vaikuttivat siihen(kin) tärkeällä tavalla, vaikkakin viiveellä.
Aikaisemmin tällä viikolla pinnallisesti oppimani (kiitokset Turkuun) perusteella kysyin luennoitsijalta, miten aatehistoria ja käsitehistoria suhtautuvat toisiinsa. Teki mieli myös kysyä kulttuurihistorian ja aatehistorian suhteesta, mutta arvelin vastauksen sekoittavan pääni liian pitkäksi aikaa.
Vastaus - "suunnilleen sama asia" - ei tullut täysin vakuuttavasti, joten haetaanpas vähän lisätietoa internetistä. ... Lyhyt surffaus suomenkielisillä sivuilla paljastaa, että aatehistoriallakin on vähän erilaisia määrittelyjä liikenteessä. Päänsärkyä välttääkseni taidan rajoittua luennoitsijan oppiin, vaikka toimintatapa ei parasta oppimiskokemusta takaakaan.
(Käsitehistorian käsitteestä kiinnostuneille Jouni-Matti Kuukkasen artikkeli Minkä historiaa käsitehistoria on? (Ennen & Nyt 1/2006) tarjonnee sopivan alkupalan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti