Luin Kirjeitä teille

Vaihteeksi (?) blogi mash-up. Alaotsikkonsa mukaan "Sannan pohdintoja pään sisältä ja ulkoa: osa-aikaopiskelijan, menneisyystyöntekijän ja harrastajan elämää"

27.9.2004:

Eräs lapsi kysyi loistavan kysymyksen kertoessani hylyistä ja niiden tuhoutumisesta. Laivojen hylythän eivät Itämerelleä tuhoudu niin nopeasti kuin muualla maailmassa, sillä pohjoisella Itämerellä ei esiinny “laivamatoa”. Kerrottuani tämän kyseli eräs lapsista varsin hämmästyneesti kuinka voi yksi pieni mato syödä kokonaisen hylyn ja tuleeko sille madolle pullea maha kun se on syönyt sitä hylkyä. Hymyssä oli pitelemistä.

14.12.2006:

Ja mikä siinäkin on ettei tietyistä aikakausista löydä muuta kuin historistista (historismi on/oli vähän niin kuin kronologiseen objektiivisen oloiseen tapahtumaketjuja kertovaan historiantutkimukseen pyrkivää), poliittista historiaa ja suurmieshistoriaa? Mietin mitä sellainen historiankirjoitus voi kellekään jälkipolvista antaa ja miten paljon se kenties poikkeaa siitä miten aikalaiset ovat aikansa mieltäneet. Pohdin ihan vain kokeeksi mitä muistaisin tästä vuodesta jälkikäteen. Ei, mä en todellakaan muistaisi poliittisia tapahtumia kronologisena syy-seurausketjuna (tuskin ne sellaisia koskaan edes ovat ennen kuin historioitsija niistä sellaisen muokkaa!) tahi erinäisten päättäjien nimiä.

15.1.2007:

Maanantain kunniaksi ryhdistäydyin ja aloitin aamuni seminaarilla. Maailma on ihan liian täynnä kaikenlaista ehkä hyödyllistä tietoa ja arkistot pullollaan vaikka mitä mainintoja, niin, että olen hieman hukassa siitä mistä aloittaa.

19.1.2007:

Ja kaiken tämän jälkeen ikuisuuspohdintani: mikä on kansantanssin syvin olemus? Mikä tekee kansantanssista kansantanssia? Kytkeytyykö sukupuolittuneisuus tähän jotenkin?

17.1.2008:

Seminaari seisoo pitkälti myös siitä syystä, että olen lukenut jo kaikki kotona olevat (ok, en sitä yhtä megalomaanista ja liian hyvää gradua) suomenkieliset lähdekirjat ja työn edistymisen kannalta olisi tässä vaiheessa oleellista perehtyä nerokkaaseen Peter Aronssoniin, joka valitettavasti kirjoittaa vain ruotsiksi – teoreettisesti, filosofisesti historiankäytöstä, mukaväärinkäytöstä ja tuottamisesta. Oletan, että Aronssonin kirja tulee olemaan yksi päälähteistäni. Ja se on todella vain ruotsiksi. Ei sen puoleen, potisin samaa, mikäli kirja olisi englanniksi. Varmaan itkisin, jos tyyppi olisi kirjoittanut vain saksaksi.

4.3.2008:

Olen pohtinut pääni puhki miten luokitella, lajitella ja tiivistää n. 70 kulttuurihistoriallista museota (eli museoita, jotka eivät ole taidemuseoita tai luonnontieteen saavutuksia esitteleviä museoita), jotta niiden olemassaoloa, syntyvuosia ja niiden edustamia teemoja – tai kateogorioita – voisi jotenkin tutkimuksellisesti analysoida. Tehtävä ei ole helppo ja mieleen onkin juolahtanut, että kenties se on tämän lähdeaineiston suhteen järjetön ja typerä, kun se ei meinaa onnistua. Olenkohan nyt änkemässä luokittelutyyppiseen tiivistelmään (tai tilastoon, sillä tilasto on tapa tiivistää tietoa) sellaista aineistoa, jonka luonne ei siihen sovi? Argh.

10.3.2008:

Tänään olen jälleen koettanut tahkota Lowenthaliani (The Past is a Foreign Country. 1985) eteenpäin. Tyypillä on kyllä jonkin verran hyvää asiaa ja monta huomiota helposti itsestäänselvyyksinä pidetyistä jutuista, mutta viisisataasivuisen opuksen olisi kyllä ilman jaaritteluja saanut puristettua varmasti puoleen!

16.10.2008:

Ja oletteko muuten koskaan miettineet, miksi toista maailmansotaa opetellaan yleensä kaikissa kirjoissa kuukausi kuukaudelta, sotarintaman ja politiikan tapahtumien tasolla. Sota kesti kuiteskin vain alle 10 vuotta! Onhan meillä ollut noita 100 vuoden ja 30-vuotisia sotiakin. Ei niitä tahkota lineaarisesti kuukausittaisten tapahtumien tasolla! Toki lähteistöä nyt vaan on enemmän tästä viimeisimmästä isosta sodasta, kuin niistä vähän vanhemmista konflikteista, mutta eikös opeteltavan aineksen rajaus ole taito sekin? Ja toisaalta, mitä lisäarvoa meille tuo se, että osaamme luetella mitä Adolf teki minäkin kuukautena? Teemmekö niin tarkalla reportterimaisella tiedolla mitään? Eikö olennaisempaa olis hahmottaa kokonaisuus, merkitys, syyt ja seuraukset osana pitkää, mutta katkonaista ihmisen historian jatkumoa? Ehkä ne hissanopetuskirjoja kirjoittavat ajattelevat, että kokonaisuus on helpommin nieltävistä, kun sen pilkkoo sarakkeisiin: kuukausi, vuosi, valtio, tapahtuma. Mene ja tiedä, mutta mä en ainakaan tuollaisen tiedon takaa enää näe metsää puilta.

16.1.2009:

Kyse on siis ehkä pikemminkin jonkinlaisesta yhteiskunnan hegemoniallisesta historiakulttuurista, jossa tuottajatasot sekä mainstream ja underground-tulkinnat ovat jatkuvassa vuoropuhelussa. No, miten tän sit todistais? Siihen mulla on visio, mutten tiedä onko resursseja toteuttaa sellaista vertailevaa tutkimusta. Anyway, akateemiselle maailmalle tuntuu silti olevan kova kolaus väittää, ettei niiden tuottama historia nyt niin ältsin radikaalisti erilaista ole teemoiltaan ja näkökulmiltaan kuin se arjessa pyörivä kuva menneisyydestä.

17.1.2009:

Mies oli ostanut työmatkallaan alesta Suomen lasten historian. Kirja vaikutti kivalta ja kuvitus oli varsin jees. Pienenä miinuksena mainittakoon, että a) se on Suomen Lasten historia ja b) takakansi kertoo sen haluavan valottaa “kansakuntamme kohtalonhetkiä” esi-isiemme ajoilta yli 4000 vuoden takaa. Historiandidaktiikkaa ja -teoriaa päivittäin opinnoissaan pähkäilevä ei voinut olla älähtämättä, et Aijaa! Vai kansakunnan historiaa reilun 4000 vuoden takaa. Just joo, kyl ne vasarakirvestyypit olikin jus sitä KansaKuntaa, jepjep. Kun avasin kirjan, jäin jumii. Istuin reppu purkamatta persuksillani varmaan tunnin tai puolitoista ja luin – Turun palosta, nälkävuosista, Vapriikin tehtaan lapsityöläisistä, maahanmuuttajista 1900-luvulta 2000-luvulle.

21.3.2009:

Totesin jälleen opetusharjoittelussa miten ihmiset ällistelivät ja putosivat kelkasta, kun paljastui, että olen hissanopeharjoittelussa aikuisopetuksen pedagogisten linjan puolelta ja että olen hum.kand, mutta valmistun valt.maisteriksi ja kaikenkukkuraksi olen vielä töissä museossa. Mun mielestä tässä ei ole mitään kummaa.

2.6.2009:

Tenttikirjavuoren ääressä kuulun jonnekin, kuulun menneisyyteen ja sen ketjuun. Tapahtumille on syynsä ja sattumuksensa. Mutta kuka sitten arvioi kelpaanko, kun ei enää ole yliopistossa? Jos ei sitä aina lähipiirilleen kelpaa tällaisena toisinaan erakkomaisena koulutusorientoituneena historianörttinä.

15.12.2009:

Tänään Tampereella järjestetyssä Aikuisten museo -seminaarissa pohdittiin museota aikuiskävijöiden näkökulmasta. Tai pikemminkin museota palveluiden tarjoajana aikuisille. Näkökulma oli vahvasti museon, kohderyhmän – aikuisten – näkökulma ei juurikaan kuultanut läpi. Seminaariesitelmistä kuulsi hieman sellainen valkoinen mies Afrikassa -henki. Museo on kovasti tarjoamassa monenlaista opettavaista aikuisille kävijöille. Olivat he sitten amislaisia, maahanmuuttajia tai senioreita. Kohderyhmän (pitäisi ehkä mieluummin puhua kohderyhmistä) näkemys ei jutuista tullut ilmi.

15.7.2010:

Mummo kertoi, että myöhemmin Idan päälle tippui hellasta kekäle ja Ida kuoli heti. Tarinan kerrottuaan mummo vakuutteli minulle – kirkosta eronneelle – ettei uskonasioissa tule olla liian jyrkkä ja kieltää ylempiä voimia.

Hetkellisesti olin keskellä folkloristin työkenttää. Aitoa kiteytynyttä uskomustarinaa. Ehkä se kansanperinne ei kuollutkaan silloin joskus kaupungistumisen jälkeen.

20.1.2011:

Olen toivottoman huono muistamaan mitä milloinkin tapahtui. Onkin aika ironista, että teen graduani historiantutkimuksen parissa. Ehkä kärsin lähimuistia syövästä nuoruusiän dementiasta?!? Siitä säikähtäneenä oli pakko kirjoittaa ylös, mitä milloinkin on tapahtunut (vaikkei historia olekaan vain sitä mitä on tapahtunut, vaan sitä, mitä kulloinkin menneestä muistetaan ja tuotetaan historian kertomuksiksi)