Kulttuurihissa yli laidan

Viikon lopulla oli paha olo. Duunin puolivuosittaisella palautekeskustelulla osansa, mutta ei ollut muutenkaan kivaa.

Yritin parantaa tilannetta karsimalla CD-hyllyäni ja se auttoi hieman. Tavaran saaminen kämpästä ulos yleensä helpottaa ja kävi vielä niin kivasti, että muutama levy kelpasi kaverilleni.

Yön yli nukuttuani kuitenkin valkeni, että oikea ratkaisu on astetta radikaalimpi: lopettaa Turun avoimen yliopiston kulttuurihissan opinnot. Tai pikemminkin niiden teeskentely. Syksyllä sopimieni tutkielmien materiaalit tukkivat olohuoneeni rahin ja tietokoneeni, mutta kumpikaan töistä ei liiku mihinkään. Aiheet ovat edelleen kiinnostavia, kirjoittaisin niistä sujuvasti ihan-tavallisen-historian tutkielman. No, problem. Mutta kulttuurihissan... kun en edellenkään ymmärrä mitä se on ja kaikki ao. alan artikkelit näyttävät vieläkin sisällyksettömältä jaaritukselta. Jos tämä on asenteeni, mitä järkeä on tätä erikoishistoriaa opiskella?

Sitä tuntee itsensä (niinkuin keski-ikäisen pitäisikin). Jo syksyllä tiesin, että näin tässä todennäköisesti käy. Mikä ei ole varsinaisesti ongelma. Yksi tapa priorosoida on ahtaa lautanen täyteen ja katsoa lopuksi, mikä jää syömättä. Parempi näin kuin olla kokonaan yrittämättä.

Vaikka suhtauduin Helsingin avoimen yliopiston hissan opintoihin aluksi myös nurjamielisesti, eikä esseiden vääntäminen ole ollut varsinaisesti hauskaa, ovat ne kuitenkin antaneet enemmän. Johdantokurssin katastrooffiluennot rikastivat jutturepertuaariani. (Ja muistin vielä viime viikkoisella aatehissan luennolla, mistä alkoi hellenistinen kausi.) Esseiden kautta tiedän, mitä on kirjoittaa tilaustekstiä, ja huomattavasti enemmän aiheista, joista on ihan hyödyllistä tietää enemmän. Lisäksi luennoilla olen saanut kontaktin kahteen pikkumimmiin ja tiedän, että 90-luvulla syntyneet eivät (kaikki) ole toivottomia tapauksia. (Eli suostuvat kuuntelemaan monologejani ja pystyvät näyttämään marginaalisesti kiinnostuneilta.)

Jo aloitetusta kulttuurihissan tutkielmasta tulee artikkeli Orpanaan tms. ja joku päivä maatalouskerhojen arkistomateriaalin ihanuudesta blogiteksti. Hyvin vähän menee hukkaan.