En osaa päättää pitäisikö Arkistolaitoksen asiakaslehden nimeä pitää sisäpiirinhuumorina vai jonkinasteisena irrallisuutena ulkopuolisesta maailmasta (ja kielenkäytöstä). Lehden olen nähnyt erinäisiä kertoja KA:n päivystyspisteessä, mutta vasta Tieteiden yöstä saatujen ilmaiskappalaiden myötä pääsin rauhassa tutustumaan.
Numerossa 1/2010 mielenkiintoisin juttu esitteli Helsingin keskusvankilan eli Sörkän arkistoa. Seuraavassa numerossa "Sukututkimus vei mennessään". Ei mitään uutta, mutta tiedänpähän nyt nimen yhdelle vakikävijälle, jonka kuvasta tietenkin tunnistin. Lehden lopussa oli juttu Oulun maakunta-arkiston hankkeesta kuvailla yksityisarkistoja perusteellisemmin ja mahdollistaa näin paremmat tulokset niin asia- kuin vapaasanahauissakin. Oikein hyvä idea.
Vuoden viimeiseen numeroon 3/2010 oli kertynyt huomattavasti useampia kiinnostavia aiheita. Pääkirjoituksessa kirjoitettiin Hesarin lokakuussa julkistamasta "arkistolöydöstä", joka oli sisältynyt jo vuonna 2004 julkaistuun tutkimukseen ja samasta ajasta lähtien kyseinen aineisto ollut tutkijoiden käytettävissä.
Vuonna 2011 on tulossa verkkonäyttely "Arkistot kertovat", jonka ideointiin arkistolaitos kutsuu kaikki arkistoista kiinnostavia kertomuksia löytäneet mukaan. Lehdessä annettu spostiosoite löytynee jostain Arkistolaitoksen sivuilta? (Hups, olin toki lukenut tästä jo Arkistolaitoksen blogista, mutta ehtinyt unohtaa.)
Kehitysjohtaja Jaana Kilkki oli kirjoittanut arkistot 2.0 -konseptista kertomatta miten se Suomessa tulee näkymään. Esimerkiksi konseptista on annettu The First World War Poetry Digital Archive ja Isosta-Britanniasta löytyisi varmasti muitakin esimerkkejä. Itselleni tutumpi on Ancestry.com:n jäsenpuut, joiden kokoajat voivat ajatella tekevänsä vain omaa tutkimustyötään, mutta itseasiassa luovat tietoa muille käyttäjälle yhdistäessään useampia dokumentteja yhteen henkilöön.
Seilin saarelta oli kiven kolosta löytynyt mielisairaalan ajalta metallipurkki, jonka sisällä oli lasipurkkeja ja näissä pieniä paperinpaloja. Lyhyt juttu nosti esiin monta kysymystä ja lupasi lisätietoa julkaistavan Arkistolaitoksen blogissa. Jään odottamaan mielenkiinnolla.
Artikkeli sota-aikana kerätyistä kultasormuksista kiinnosti, sillä 89-vuotias isoäitini on monesti ääneen miettinyt, mitä niille oikein tapahtui. Faktalaatikon perusteella on sukututkijan (tai henkilöhistorioitsijan) mahdollista myös tarkistaa luovuttiko Fiina-täti tms. oikeasti 10 timanttisormusta isänmaan hyväksi vai keksikö jutun päästään. Lahjoittajista laadittu kortisto sisältyy Kultaesineiden keräystoimikunnan arkistoon Kansallisarkistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti