maanantai 10. tammikuuta 2011

Ääniä Atlantin takaa

Kari Kujansuu vinkkasi joulun ajan tekstin kommenttiin Ancestry.com:n kokoelmasta "New York City, Ellis Island Oral Histories, 1892-1976". Sieltä löytyi tavallisen oloisia Suomesta lähteneitä (lista tämän viestin lopussa), mutta silmäni osui juutalaisen oloisiin nimiin, joihin liittyi sodan aikainen saapuminen New Yorkiin. Mikä heidän tarinansa oli?

Selvisi (tietenkin) kuuntelemalla. Perhe Siedler (alkup. Sedler) oli muuttanut vuoden 1928 paikkeilla Puolasta Helsinkiin. Vanhin poika Leo oli syntynyt vielä Puolassa, mutta nuoremmat sisarukset Ariela ja Moses Helsingissä. Ryhmähaastattelun perusteella heidän elämänsä oli ollut varsin mukavaa. Isä ja äiti tosin niin pukutehtaassaan kiinni, etteivät ehtineet lapsia kasvattaa. (Pukutehtaasta löytyisi todennäköisesti lisää tietoa Laura Ekholmin tutkimuksesta Liikemiehiä ja narinkka-kauppiaita : Helsingin juutalaisten yrittäjien verkostot maailmansotien välisenä aikana, josta on valitettavasti vain tiivistelmä verkossa.)

Lapset kävivät juutalaista koulua, kotona puhuttiin jiddishiä ja suomea. Suomessa oli hyvä olla, suomalaisten kanssa ei oltu paljoa tekemisissä, mutta ei koettu myöskään syrjintää. Tänne olisi jääty ellei sodan pommitukset olisi saaneet perheen äitiä päättämään, että Amerikka on parempi paikka.

Helsingistä perhe lähti Nummelaan, jossa pakolaisia majoitettiin voimistelusalin lattialle. Oli kuultu, että Hankoon oli päässyt laiva, jolla olisi voinut päästä Tukholmaan. Mutta sitä oli tullessaan pommitettu ja perheen äidin vaatimuksesta lähdettiin junalla kiertämään Tornion kautta. Matkalla oli vielä ilmahälytyksiä, joiden aikana juna pysähtyi ja matkustajat menivät hankeen valkoisten vaatteiden suojaan.

Tukholmasta matka jatkui Norjaan, jonka Bergenistä laiva lähti matkaan 25.2. ja saapui New Yorkiin 8.3.1940. (Samalla laivalla tuli New Yorkiin myös kaksi muuta Helsingistä lähtenyttä juutalaisperhettä.) Siedlerin perheellä oli luvat Haitiin eikä Yhdysvaltoihin, mutta muutaman viikon Ellis Island -oleskelun jälkeen he pääsivät maihin. Sinne he myös jäivät, vaikka paon oli ajateltu olevan väliaikainen.

En väitä, että sisarusten muistot Helsingin juutalaisyhteiskunnasta olisivat olleet kovin erikoisia, mutta onpahan taas esimerkki tallennetun muistitiedon hakemisen haasteista. "Mistähän löytyisi tietoa juutalaisten lasten kokemuksista 1930-luvun lopulta?" "No, tietenkin Ellis Islandin siirtolaishaastatteluista." Ei ihan.

***
Muut haastatellut Suomesta lähteneet
Ingrid Ahlfors s. 7.2.1905 Pori, saapuessaan 9-vuotias
Aili Flint s. 29.3.1938 Helsinki, saapuessaan 22-vuotias
Ruth Haggblom s. 11.10.1900 Turku, saapuessaan -vuotias
Einar Heino s. 18.5.1909 Tammela, saapuessaan 13-vuotias
Oscar W Hill s. 3.1.1909, saapuessaan 4-vuotias
Aili Howard s. 19.4.1900 Oulu, saapuessaan 16-vuotias
Helmi Heino Ranta Masalin s. 23.9.1914 Forssa, saapuessaan 8-vuotias
Julia Palo s. 8.4.1909 Saltvik , saapuessaan 20 -vuotias
Aimo Sulin s. 19.10.1917 Turkka, saapuessaan 3-vuotias
Dagmar Irene Forsell Niland Swenson s. 4.4.1895 Terjarv, saapuessaan 21-vuotias
Erik Karlman s. 19.3.1917 , saapuessaan 25-vuotias
Elsie Pouttu s. 7.8.1905, saapuessaan 10-vuotias

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti