Ori ja Rom Brafmanin kirjasta Sway. The Irrestible Pull of Irrational Behaviour selvisi, että kansojen käsitykset reiluudesta ovat erilaisia. Kansainvälisessä Kuka haluaa miljonääriksi -ohjelmassa ei oltukaan käyttäydytty joka paikassa samalla tavalla.
Yhdysvalloissa hätäkeino "Kysy yleisöltä" tuotti oikean vastauksen lähes aina (yli 90%). Paikalliset selvästi yrittivät vastata oikein ja auttaa kilpailijaa. Toisin toimittiin Ranskassa. Siellä kilpailija, joka ei keksinyt oikeaa vastausta kysymykseen "Mikä taivaankappale kiertää maata?" ei saanut armoa yleisöltä. Heistä 56% vastasi "aurinko" ja kilpailijan seurattua neuvoa kaikki eivät pystyneet pidättelemään nauruaan. Tulkinta: ranskalaisten mielestä pönttö kilpailija ei ansainnut heidän apuaan.
Vielä huonommin yleisöltä kysyminen toimi Venäjällä. Siellä yleisö johti harhaan niin fiksuja kuin tyhmiäkin (olettaen, ettei yleisössä istunut pelkästään tietämättömiä yksilöitä). Englantilainen professori Geoffrey Hoskins selitti käytöstä entisajan kylähallinnolla, jossa kaikki päätettiin yhdessä. Niin kauan kuin ihmiset olivat tasa-arvoisessa asemassa, heitä autettiin. Mutta köyhät olivat rasite yhteisölle ja rikkaaksi tullut epäilyttävä. Kommunismin aika eikä sen jälkeinen varallisuuden aika ole ollut omiaan muuttamaan näkemyksiä ja näin ei tv-ohjelman yleisöllä ollut intressiä auttaa yhtä rikkaaksi "muiden kustannuksella".
Miten suomalaiset yleisöt mahtoivat vastata? Kuinka kaukaa historiasta siihen löytyisi selitys?
Sellainen jäi ohjelmasta mieleen, että jos kilpailija arveli ääneen jonkin vaihtoehdon olevan mahdollisesti oikean ja sen jälkeen kyseli yleisöltä, yleisö tuki hänen käsitystään asiasta.
VastaaPoistaMistä se sitten kertoo, en osaa sanoa.
Minusta nuo ovat varsin uskottavia selityksiä. Pitäisi hankkia se kirja jostain.
VastaaPoista