Tähän muuhun tarjoaa katsauksen muutama viikko sitten avattu Kauniaisten museo, joka on puhtaasti virtuaalinen. Tiedotteessa todettiin
Museokäyntiin Verkkomuseo Granissa tarvitaan vain tietokone ja internetyhteys. Museo on toteutettu yksinkertaisella tekniikalla, jotta mahdollisimman monilla olisi pääsy sinne. Museossa ei siksi ole käytetty sellaisia teknisiä ratkaisuja, jotka vaatisivat uudemman, suuremman tai tehokkaamman koneen.ja tämä toteutuu rauhallisessa kokonaisuudessa. Erityisesti pidin kotiseuturetkistä, joita olen keräillyt myös kotikaupungistani - lähtemättä koskaan kävelylle... Kauniainen on niin pieni, että kävellen tai polkupyörällä voi helposti kulkea koko kaupungin läpi. Retket on suunniteltu pääasiassa maantieteellisesti, mutta yhdessä on teemana sota-ajat. Mikä tarjoaa aasinsillan vuoteen 1918, jota sivuten on taas tutkimuksia tuotettu:
- Jonna Takkunen: Honkolalaiset torpparit 1900-luvun alun murroksessa - Yhteisön ja sosiaalisen aseman merkitys torpparien suhtautumisessa torpparikysymykseen ja vuoden 1918 sotaan. Mikrohistoriallinen tutkimus Urjalan Honkolasta.
- Outi-Maria Kiiskinen: Punainen myrsky : Suomen työväenlehdistön taistelu vallankumousvuosina 1917 - 1918
- Jouni Sappinen: Nälkää vastaan - Herbert Hooverin avustusorganisaatioiden toiminta Suomessa ja Tampereella 1919-1920.
- Pirita Rautavuo: "Jos pelastamme lapset tänään, olemme huomenna pelastaneet kansan" - Tampereen Lastensuojelukeskus sisällissodan sotaorpojen huoltajana 1919 - 1922
- Juuso Ylönen: "Wiron wapauden puolesta bolshewistien hirmuwaltaa wastaan" : Suomen lehdistön suhtautuminen suomalaisvapaaehtoisten toimintaan Viron vapaussodassa 1918-1919
- Harri Isopahkala: Keppihevonen vai tukikeppi? Kirkko, papisto ja uskonto kriisivuosina 1917-1919 Oulun sanomalehdissä
- Sami Hinkkanen: Kirkko, papisto ja uskonto Joensuun sanomalehdissä kriisivuosina 1917-1919
- Maria Eskelinen: Vankilasaaresta väentungokseen. Suomenlinnan historia matkailukohteena v. 1918-1979
- Ilona Kemppainen: Sankaripoikia ja nuoren kansakunnan kasvukipuja
- Ilona Kemppainen: Juha Poterin väitöshaastattelu
Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta puolestaan osui silmiin polulta Hämeen läänin itäisen piirin virkatalojen tarkastaja>Hämeen läänin itäisen piirin virkatalojen tarkastajan arkisto>Sotilasvirkatalojen kartat linnoituksista ja majoituksista useampi kartta vuodelta 1918. Alla Kartta Koskensillan linnoitusalueesta Vanajan pitäjässä 1918-1918
Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi."
VastaaPoistaSuomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.
"Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia."
"Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan."
Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori
lyyxem.freehostia.com/1930.htm
Kultakeräys puolustusvoimien hyväksi 1940: 100 000 ihmistä lahjoitti kultasormuksensa ja muita kultaisia esineitään puolustusvoimien hyväksi. Kultasormusten vastineeksi lahjoittajille annettiin rautaiset sormukset tilalle, muut kultaesineet jäivät vastineetta. Kultaa kertyi kaikkiaan 1700 kiloa, joka kuljetettiin 1945 salaa Ruotsiin ja myytiin sinne polkuhinnalla.
lyyxem.freehostia.com/teljo.htm
Kiitos kommentista. Lukuunottamatta ensimmäistä osuutta, en oikein hahmota yhteyttä postaukseen. Mutta hauskasti tämä tuli juuri ennen kuin kerroin Akti 3/2010 numerossa olleesta kultakeräysjutusta.
VastaaPoistaJa sattumalta olen juuri myös lukenut Suomen poliittinen historia -opusta, jossa selitettiin, ettei Maalaisliitto asettanut Relanderia ehdolle tämän lapuanliittolaismyönteisyyden vuoksi. Varmasti jostain löytyy kolmaskin tulkinta.