Olutjuustoa

Kun aikanaan keräsin Petter Schäferin muistiinpanoista ruokamainintoja (näistä koottu juttu ilmestyi Tampereen seudun sukututkimusseuran lehdessä Orpana 2/2010), tutustuin olutjuustoon. Olisi kasvissyöjälle sopivaa perinneruokaa kokeiltavaksi, mutta kun en ole kokkausihminen, ei ole pälkähtänyt päähäni. Ruotsalainen Magnus Reuterdahl oli yrittänyt. Hänen blogistaan löytyy englanniksi selostus reseptistä ja maistajaisista, joiden tuloksen hän aloittaa

I suffer with my ancestors if this was what was what generally was served at the tables during the 1700 and 1800s and possibly during the first part of the 1900s. Now I also understand what Wretman means when he says that this soup (?) is responsible for the Swedes earlier general aversion towards soups.

Magnuksen reseptiä voinee yrittää myös suomalaisista aineksista, riikinruotsalaisen kulttuurin asiantuntijaystäväni sanoi svagdrickan vastaavan kotikaljaa.

Sanomalehtihaku sanalla olutjuusto tuottaa useita osumia fiktioon.

Kello seitsemältä aamulla luutnantille tarjottu aamiainen koostui olutjuustosta, paistetusta sillistä ja peruna-möyhennyksestä. (Pohjalainen 10.1.1899, sama tarina eri käännöksenä Tampereen Uutiset 26.1.1898 ) "Äiti oli aina äkäinen, jos olutjuusto pääsisi jäähtymään." (Tampereen Uutiset 4.2.1898, eri käännös Pohjalainen 17.1.1899) "olutjuustoa tietenkin ei tarjoilla näin suurena juhlapäivänä" ( Tampereen Uutiset 28.05.1898, eri käännös 24.3.1899 Pohjalainen, Uusi Aura 21.03.1899 ) "sai Pekka illalla syödä makkaraa ja juoda olutjuustoa sydämensä valitun parissa" (Uusi Suometar 2.2.1890, Länsi-Suomi 16.6.1906 ) "Kanervikon kuuma tuoksu ja ahertavien mehiläisten surina tekivät minuun saman vaikutuksen kuin olutjuusto ja tuon tuostakin kohoutin päätäni huomaten menneeni unen horroksiin." (Uusi Suometar 21.11.1902) "Iltapäivällä tuli Saara vajaan tuoden olutjuustoa ja voileipiä." (Aamulehti 18.9.1886) "hyvittää itseään voileivällä sekä lasillisella olutjuustoa." (Uusi Aura 23.4.1902) "antoi Erika seuraavana päivänä hänelle olutjuustoa tai kaurasoppaa tai jotakin muuta vesivelliä, jota vastaan eno Fritzissä on syvään juurtunut inho." (Suomalainen 21.08.1893) "Me rukoilemme sinun kanssasi ja sitte saat lämmintä olutjuustoa ja siansyttyä." (Hämeen Sanomat 31.07.1891)

Vuoden 1897 useammassa sanomalehdessä julkaistiin kertomus Isak Domnerus, jossa päähenkilö toteaa "kolme asiaa on turmellut onneni ja ne ovat olutjuusto, sylikoira ja raketti". Domnerus oli kosiskellut rikasta tyttöä, muttei jaksanut juoda tarpeeksi kauan tämän äidin tarjoamaa olutjuustoa.

Asiajournalismissa annetaan Vampulalasta ohjeistusta: "Hyvään hikoilemiseen tulee myöskin nauttimalla joko kuumaa olutjuustoa taikka tuota ilettävän katkeralta maistuvaa kuumennettua pullo olutta." (Turun Lehti 18.1.1894)

Olutjuusto kävi 1800-luvun lopussa vielä viralliseksi ravinnoksi, vaikka raittiusliike oli jo tarttunut sen sisältämään vähäiseen alkoholimäärän (Sanomia Turusta 27.3.1886). Tampereen vaivaistalon ruokajärjestyksessä: "Sunnuntaina... illalliseksi maidosta ja kaljasta keitettyä n. s. olutjuustoa, leipää ja kaljaa." Samassa kuvauksessa mainitaan myös "maidosta ja kaljasta keitetty n.s. kaljasoppa" (19.08.1899 Tampereen Uutiset). Hätäajan kuvauksessa Hyrynsalmen lastenkodissa "illalliseksi leipää ja olutjuustoa tahi vedensekaista maitoa." (Uusi Suometar 8.3.1903)

Olutjuusto toimi myös kuvainnollisessa kielessä:

• "silloin seisautuu minussa kaikki ja ajatukseni juoksee sekaisin kuin olutjuusto." (Ilmarinen 8.6.1881)
• "... Ranskassa, sillä se olutjuusto, jonka Saksa syötti 1870 sodassa, tuppaa vieläkin röyhtäyttelemään." (Tampereen Sanomat 24.4.1909)