Kävin Helsingin kirjamessuilla perjantaina. Luulin sen olevan rauhallisempi aika kuin viikonlopun päivät, mutta ei kyllä siltä vaikuttanut. Itselleni messut eivät ole koskaan kokemuksena oikein iskeneet, mutta kiersin jokseenkin koko paikan ja keräsin kaiken ilmaisen eteeni sattuneen (joista enemmän jatkossa) ja sorruin ostamaan yhden kirjan. (Samuelin kartat sai 15 eurolla ja se sisältää useita Petter Sund -tutkimukseen oleellisia karttoja.)
Päivän valintaan vaikutti myös ohjelma, josta olin poiminut kolme esitystä ja jopa kävin kuuntelemassa yhden. Sirpa Kähkösen ja Mirkka Lappalaisen yhteishaastattelu historiallisen faktan ja fiktion eroista oli siinä määrin monipuolinen, että jaan annin useamman päivän ajalle.
Fiktion lukemisesta Lappalainen totesi, ettei pidä historiallisista romaaneista, joissa feministisesti laitetaan naispäähenkilö voivottelemaan kouluun pääsemättömyyttä 1500-luvulla. Kun eivät ihmiset näin silloin ajatelleet.
Voi hyvin olla. Mutta vain vähän myöhemmin Lappalainen totesi, että naishistorian lähteet ovat kovin vähäiset. Että Suomen 1600-luvun naisista vaan kartanonrouva von Ungernista on tarpeeksi materiaalia. Rahvaan naisista kun tiedetään vaan jos he ovat noituudesta syytettyjä tai lapsen murhaajia. (Lappalainen tarkoitti varmaankin, ettei ole tarpeeksi materiaalia yhden naisen biografiaan (josta siitäkin olen eri mieltä lukemani perusteella). Ainakin Tampereella näytettään saavan 1600-luvun Suomen rahvaan naisten elämästä irti aika monipuolista tietoa.)
Eikös tässä ole ristiriita? Jos piikalasten mielenliikkeistä ei ole 1400-luvulta tietoa, niin miten voi sanoa mahdottomaksi, että joku heistä ei olisi halunnut oppia lukemaan? Naisten päähän kun pälkähtää kaikenlaista. Viime viikon tiistaina olin Annan salongissa, jossa puhuttiin Mathilda Österbergistä. Kouluakäymätön suutarin vaimo luki kutsun "suomalaisille miehille" lähettää SKS:ään materiaalia ja tiedostaen koulutuksensa puutteellisuuden ja "väärän" sukupuolensa lähestyi silti SKS:ää kirjeellä, jossa oli aivan uskomattoman kaunis ja vaikuttava lause... jota en voi tähän kopioida, kun SKS:än materiaalin lainaamiseen tarvitaan lupa.
Ymmärrän mitä Lappalainen tarkoitti, olen itsekin kiinnittänyt huomiota tyttöjen opinhaluisuuteen historiallisessa fiktiossa, mutta ihmettelen hänen haastatteluissaan toistuvasti esiintyvää rahvaan dissaamista. "On 100 kertaa todennäköisempää saada rahoitus 1500-luvun piikojen tutkimiseen kuin kuningaselämänkerran kirjoittamiseen." Jotain jäänyt hampaankoloon?
Hei Kaisa, ei kai tuo omistusoikeus voi mennä noin pitkälle? Maailmahan pysähtyisi kerrassaan jos kaikki alkaisivat pelätä omistusoikeuden rikkomista sinun tavallasi! Kerro nyt vaan se yksi lause sieltä kirjasta! :)
VastaaPoistaJuu, typerältä on tuntunut täyttää SKS:n kansanrunousarkistossa lupalomake, että on saanut tänne laittaa pari sananlaskua tms. En ole tarkistanut kirjallisuusarkiston käytäntöjä (josta kyseinen kirje oli käsittääkseni peräisin), mutta luulisin samantapaisiksi. Olen ihan tarpeeksi monessa laitoksessa huonossa huudossa, joten en lähde SKS-suhteitani telomaan. Kiitos mielenkiinnosta kuitenkin.
VastaaPoistaTämä on hieno asetelmsa, jota pitäisi tuoda enempi esiin. SKS pihtaa lähteitä. Kun ei kaikkia lähteitä saa vaivattomasti esittää tai käydä tutkimassa, tämä vääristää tutkimusta. Vähän niin kuin nämä yritysten rahoittamat yliopistot ja niiden harjoitustyöt. xoxo
VastaaPoistaArkistot muutoinkin asettavat kohtuuttomia summia "hallitsemiensa" lähteiden julkaisemiseen (valokuvat ym.). Vain rikkailla eli tuetuilla tutkijoilla (joiden rahoittajat määräävät tuloksen) on varaa tehdä tutkimuksia. Hyvä veli-jee.