Turussa oli maanantaina muistitietotutkimuksen seminaari, jota olisi ollut mielenkiintoista kuunnella. Tuttavalta kuultu summeeraus oli, että nyt ei ole tieteillä enää rajoja ja kaikki voivat tutkia kaikkea. Turun yliopiston sivuilta löytyi vähän yksityiskohtaisempi katsaus päivän antiin.
Skubu.net:ssä selviteltiin helsinkiläisen henkilön mukaan nimetyn raitin taustaa.
Tommi Melander pohdiskeli historiallista antisemitismiä.
Jiri Nieminen oli lukenut amerikkalaisten miesten kulttuurihistoriaa.
Keijo Nevaranta puolestaan lukenut Friedellin uuden ajan kulttuurihistorian (kudos!) ja kolme sotaromaania.
Juha Makkonen kehui saagoja.
Aikalaisessa esiteltiin kirjaa Ne mainiot helleenit.
Jenni Sahramaa oli ehtinyt Vantaan keskiaikaa käsittelevään seminaariin, joka jäi minulta väliin.
Purkamossa oli tartuttu Niklas Herlinin kirjoittamaan teokseen Ruukin avain - 400 vuotta suomalaista metalli- ja elektroniikkateollisuutta:
Mielestäni kirjan, jonka aihepiiristä ei tiedä hölkäsen pöläystä, lukeminen menee tavalla tai toisella samaan kategoriaan kuin vaikkapa jokin haasteellinen työ- tai opiskelusuoritus, uusien ihmisten tapaaminen tai yleisesti ottaen minkä tahansa uuden kokemuksen hankkiminen. Kaikki nämä kehittävät ihmistä tuomalla ajatteluun uusia näkökulmia, ideoita, mitä tahansa. Jollakin tapaa kieroa ajattelua on, että jos jokin asia ei suoranaisesti itseä kiinnosta, siitä ei voi olla itselle mitään hyötyä. Itse olen aikojen saatossa taipunut enemmänkin sellaisen koulukunnan piiriin, joka ajattelee, että kaikesta tiedosta ja kaikista kokemuksista voi olla itselle hyötyä. Poikkitieteellisyys ja -taiteellisuus kunniaan!Jessica Parland-von Essen kehui på svenska Tuija Laineen kirjaa Carl Fredrik Fredenheimista.
Julia Dahlberg tykkäsi på svenska miehen pukua käsittelevästä väitöskirjasta.
Juuso Hyvärinen raportoi Rautatiemuseoiden ja -harrastajien liiton syyskokouksesta.
Jan Granath kirjoitti på svenska otsikolla "Även de bästa gamla källorna bör man vara försiktig med" vanhojen sukututkimusten ja henkilöhistorioiden käyttämisen haasteista.
Huivia käyttävä Saara totesi Filosofian puutarhassa:
Ajat muuttuvat, mutta minusta on hiukan surullista että vain muutamassa vuosikymmenessä vuosituhantinen perinne on kääntynyt päälaelleen ja nähdään nyt uutena, vieraana ja epäsuomalaisena. Etikettikin unohtuu kun persuilijat paheksuvat naisten huivin käyttöä sisätiloissa tai julkisilla paikoilla ylipäätään ja rakkaudella vaalittuja partoja pidetään epäsiisteinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti