torstai 28. lokakuuta 2010

Sotahistoriasta

Erään blogin kautta löytyi Sven Lindqvistin kirja Nyt sinä kuolit - pommien vuosisata. Se oli niin erikoisesti muotoiltu, että putosin kärryiltä kahdesti. En valitettavasti kuitenkaan aiheesta, joka oli ilmapommitusten historia 1900-luvulla, pahasta pahempaan. Siinä oli minulle paljon uutta (sillä olen lähinnä vältellyt sotahistoriaa). Mielenkiintoista lisäulottuvuutta toivat 1800- ja 1900-luvulla kirjoitetut fiktio ja tulevaisuusfantasiat, jotka kammottavalla tavalla ennustivat tulevaa. Suosittelen kirjaa 1900-luvusta kiinnostuneille ja totaalihistorian ystäville.

Yksi pointti, jonka Lindqvist taisi todeta kahdesti oli, että britit eivät ole suostuneet myöntämään Saksassa tekemiensä pommitusten kauheutta. Tämä mielessäni tutustuin brittiläisille koululaisille kirjoitettuihin kirjoihin Frightful first world war, Blitzed Brits ja Woeful second world war (kirjoittaja Terry Deary, kuvitus Martin Brown). Molemmissa toisen maailmansodan kirjoissa esitettiin Dresdenin pommituksen kauheus, varsin yksityiskohtaisesti. Ei ehkä kovin selvästi sanottu, ettei se ollut ainoa kaupunkipommitus, mutta 130 sivuun ei mahdu ihan kaikkea.

Ihailtavasti kaikissa kolmessa kirjassa vältettiin yltiöisänmaallisuus ja onnistuttiin tuomaan esiin sodan kauheus - niinkuin kirjasarjaan Horrible histories sopiikin. Hyvin tasapuolisesti kuvattiin sekä brittien, saksalaisten että neuvostoliittolaisten tekemisiä. (Ranskalaiset ja amerikkalaiset jäivät paitsioon, molemmissa sodissa.) Eläimien roolin korostaminen oli ainoa aihe, joka oli selvästi valittu kohderyhmää silmällä pitäen. Mutta nekin osiot sopivat aikuiselle luettavaksi, enkä kirjoja olisi itse työntämässä alakouluikäisen käteen. (Tosin joskus asiat on opittava. )

Kirjasarjan brändiin kuuluu myös huumori, jossa oli onnistuttu yllättävän hyvin. Vaikea kuvitella, että Suomessa oltaisiin valmiita tämän tapaiseen sodan esitykseen, vieläkään.

(Kotirintamaa kuvaavassa kirjassa todettiin, että köyhät lapset Englannissa varustettiin kylmyyttä vastaan paketoimalla heidät paperilla ja omplemalla päälle pusero, niin etteivät täytteet karanneet koko talvena. Eivätkä syöpäläiset...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti