Löydettyä

Käsi on puolilaittomasti kopsattu HaltaDefinizione-sivustolta, jossa voi katsoa kymmentä mestariteosta lähietäisyydeltä ymmärtääkseni seuraavat 4 kuukautta. Samanlaista valokuvausta saisi minusta kohdistaa myös Brueghelin teoksiin, joista yksi oli "löytynyt" espanjalaisen perheen seinältä.

Vuokko Pärssinen-Tainio on tarkastellut omaelämäkertoja, myös sukututkimuksellisesta näkökulmasta:

Sukutietoa ja tahatonta sukututkimuksellista komiikkaa Collianderin muistelmiin kyllä sisältyy. Ensimmäisessä osassa (Bevarat - Lapsuuteni huvilat) kerrotaan kirjailijan sukuverkostosta, jossa vilisee von Schoultzeja, Tigerstedtejä, Gripenbergejä… Toinen osa (Gripen –Aarnikotka) alkaakin sitten korjauksilla ensimmäisen osan tietoihin. Tunnontarkka kirjailija toteaa häpeillen, että muutamankin musterin, fasterin ja kusiinin tekemiset ja keskinäiset suhteet ovat menneet häneltä epäjärjestykseen. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten muistelmista ja elämäkerroista ongittuun sukutietoon ei aina ole luottamista.

Kiertelevä kettu -blogissa raportoitiin markkinaväen kommentointia käsityönteosta:

A: Mitä sä teet?
N: Tää on lautanauhaa.
A: Totako sä teet koko päivän? Eiks sul tuu tylsää?
N: No, ei...? Miten niin, mitä sä sit teet työkses?
A: Vaikka mitä. (Poistuu nopeasti paikalta)

Simo Nousianen kokeili nahan parkitsemista.

Juha Makkonen oli lukenut Kustaa H. J. Vilkunan Neljä ruumista.

Habaneran havainnoissa arvioitiin Tom Erik Arnkillin vuoden 500 e.a.a. paikkeille sijoittuvaa romaania.

Aikalaisessa arvosteltiin kirja Sodan haavoittama lapsuus.

Sakari Saaritsa esitteli lähes satavuotiasta Vera Hjeltin kirjaa Tutkimus ammattityöläisten toimeentuloehdoista Suomessa 1908-1909.

Olli Seppälä mietti edesmenneen kirjailijan muistamista.

Salme Kotivuori kirjoitti Klaus Kristerinpoika Hornista.

Ruukinmatruuna katsoi tarpeelliseksi analysoida Jeesuksen historiallisuuden todistamista. Keräsi runsaasti kommentteja.

Juuso Hyvärinen kävi Tukholman keskiaikamuseossa, eikä huomannut suurta eroa entiseen. En minäkään.